sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Levin rääkkiloma

Viime viikko tuli vietettyä mukavasti Levin maisemissa! Aya ja Mini matkasivat lauantaina äidin ja isän kanssa auton kyydissä pohjoiseen, kun taas minä, siskot ja heidän av(i)omiehensä matkustettiin nopeasti ja mukavasti lentokoneella perässä sunnuntaina. Kuuleman mukaan Minin ja Ayan pitkä matka (taukoineen 13h) sujui oikein hyvin, rauhassa olivat jaksaneet makoilla koko päivän autossa. Taukopaikoilla olivat päässeet vähän jaloittelemaan ja yhdellä metsätiepätkällä kunnolla juoksentelemaan.


Viikko meni pitkälti lumikenkäillessä! Uusi aluevaltaus, tykkäsin tosi paljon. Joskus haluan vielä omistaakkin moiset popot, mutta siihen lienee pitkä aika, kun ovat niin pirun kalliita. Helpottavat kuitenkin kummasti liikkumista lumessa! Kerran otin lumikengän pois ja humpsis, olin vyötäröä myöten lumihangessa. :D

Aloitin kenkäilyn sunnuntaina suht kevyellä lenkillä, matkaa tuli 3,4 km ja aikaa kului 1h 45 min. En siis kulje mitään päätähuimaavaa vauhtia, vaan pysähtelen vähän väliä tiirailemaan maisemia. Lähdin mökiltä kävelemään Levi-tunturia kohti ja nousinkin pienen matkaa ylöspäin, jotta näin vähän maisemia. Koirat olivat lenkin jälkeen aivan puhki, ilmeisesti umpihangessa tarpominen otti koville.

Levitunturin juurella.
Levitunturin rinteessä.

Maanantaina lähdin kenkäilemään Tonttulasta suomaisemiin. Tämä oli ehdottomasti viikon rankin lenkki. Matkaa ei taaskaan kertynyt paljoa (3,6 km), mutta aikaa kului sitäkin enemmän (2 h 25 min). Nätit oli maisemat, ei siinä mitään! Minille lenkki oli aivan liian rankka. Viimeisen kilometrin aikana mietin jo, että pitääkö mun nyt yrittää päästä lähimmälle tielle ja hakea se sieltä autolla vai pitääkö siskon miehen tulla se kantamaan takaisin autolle. :D Loppujen lopuksi kannustamalla Mini jaksoi kuin jaksoikin perille asti. Tämmöstä rääkkiä en Miniltä enää koskaan vaadi, voi toista.

Suomaisemaa.
Suomaisemaa ja Levi-tunturi.

Tiistaina koirilla oli ansaittu lepopäivä pienillä aktiviteeteillä. Käytiin Lapinkylässä katselemassa poroja, taisi olla molemmille ensimmäinen kerta kun moisia otuksia näkivät. Vaan poron kakka kiinnosti niitä paljon enemmän kuin porot itse. :D Iltapäivällä kävin pienellä lumikenkäkävelyllä lähimetsässä ja loppuillan tytöt saivatkin nukkua.

Aya ja poro!
Tytöt Lapinkylässä. Pääsivät poseeraamaan myös parille innokkaalle muksulle. :)



Keskiviikko meni mulla lasketellessa, ja koirat saivat tyytyä hihnalenkkeihin muiden perheenjäsenten toimesta. Taisi olla niille kuitenkin vaihteeksi sopivan kevyttä liikuntaa. :)
Torstaina ja perjantaina kävin taas lumikenkäilemässä. Torstaina matkattiin Ylläkselle Kesänkijärvelle, oli ehdottomasti paras kenkäilyreissu! Aivan ihana sää, lämmin ja aurinkoinen. Kiersin Kesänkijärven kokonaan, matkaa kertyi vajaa viisi kilometriä. Kesänkijärven toisessa päässä oli latukahvila, johon poikkesin Minin ja Ayan kanssa. Minä ostin kuumaa mehua ja munkin, kun taas koirille oli mukana oma eväs: keitetty kananmuna. Mulla oli repussa niille myös viltti mukana, niin ei tarvinnut lumihangessa hytistä. Saatiin paljon hymyjä osaksemme ja muutamia rapsuttelijoitakin kävi. :)


Kesänkijärvellä.



Tytöt latukahvilassa. :)

Perjantaina kenkäilin jokimaisemissa, oli reissun tylsin kenkäilymaasto! Lumikenkiä ei oikeastaan olisi edes tarvinnut, oli niin hyvät moottorikelkkareitti jo valmiina. Käytiin myös latukahvilassa (Marja-Leenassa) samalla tavalla kuin torstainakin, eli viltti ja keitetty kananmuat oli koirille mukana. :D Itse paistelin notskilla makkaraa. Oli kiva päivä, vaikka kenkäily ei reissun parasta antia ollutkaan. Jos jotakuta kiinnostaa, niin mun Sports Trackerista voi katsella tarkempia tietoja lumikenkäreissuista!

Ounasjoella.

Ja tytöt Marja-Leenan latukahvilassa. :)

Ayalle Levin matka teki hyvää. Sillä on viimeisen noin kuukauden ajan ollut ihan ihme käytöstä välillä. Rähisee muka epäilyttäville ja ihmeellisille asioille kauempaa. Nyt kun viikon ajan vilisi joka puolella hiihtäjiä ja muita eriskummallisia ihmisiä, tottui Aya niihin tosi hyvin. Vapaana ollessa ei välittänyt hiihtäjistä ollenkaan, vaan antoi olla. Yhtä laskettelijaa se kyllä haukkui, kun mokona pölähti keskellä metsää meidän ohitse. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti