Harmituksen harmitus ja vähän muutakin

Ette arvaakkaan kuinka mua harmittaa, kun menee hyvät hankikantokelit ihan sivu suun sairaalassaolon ja leikkauksien takia! Meiltä aukee takapihalta pellot ja metsät, ja sieltä on aina ollu kiva lähteä talvisin hiihtolenkille Minin kanssa. Hanki kantaa (tai sitten ei :D), aurinko paistaa, suksi luistaa ja Mini juoksee milloin vieressä ja milloin omilla reiteillään metsän reunassa. Kidutan oikeen itteäni kuvittelemalla tollasia! Tältä talvelta jää hiihdot hiihtämättä, ens talvena/keväänä otan sit kyllä kaiken ilon irti peltohiihdosta.

Sitten kun kotiudun sairaalasta, niin aloitan kunnon kohottamisen välittömästi. Tai en ehkä ihan välittömästi, kai mun pitää viikko-kaksi ensin toipua. Mutta heti vaan kun mahdollista niin jalkaa toisen eteen. Ihanaa päästä lenkille ja pyöräilemään Minin kanssa!

Mä pääsin viime viikonlopuksi lomalle siskon luokse Tampereelle Hervantaan, ja käytiin siinä sitten Suolijärvellä. Osa porukasta kävi telttasaunassa ja avannosta, minä, siskot ja Mini nautittiin laiturilla auringosta, joka lämmitti kasvoja aivan älyttömästi. Mini oli ihan innoissaan, haki keppiä, hyppi ja pomppi ja sai jopa leikkiseuraa australianpaimenkoirasta. Onneksi oon sentään hieman päässyt nauttimaan tulevasta keväästä Minin kanssa. :)

// Laitan nyt vielä pari vähän vanhempaa kuvaa loppuun!

Söpö Mini...

... ja retu Mini. :D

Hijaiseloa

Agilityssa jätettiin kurssi kokonaan kesken, kun jouduin taas sairaalaan puoleksitoista kuukaudeksi (2 viikkoa takana, 4 edessä). Kerettiin käymään treeneissä huikean yhden kerran. Se kerta meni hyvin ainakin Minin osalta, sillä oli intoa ja vauhtia. Mä olin vielä niin heikossa kunnossa, että ei oikeen meinannu jalka nousta ja ääntä ei lähtenyt. Paitsi kerran A:lle mentäessä sitten kiekaisin oikein kunnolla koko rahan edestä. :D

Mua harmittaa hirveesti, kun multa on mennyt kaikki hyvät hiihto- ja lumessatarpomiskelit ohi suun. Varsinkin nyt tuolla on aivan ihana auringonpaiste ollut jo pitkään ja kuulemien mukaan kunnon hankikantokin. Kateeksi käy, ulkoilkaa te munkin puolesta!

Onneksi sentään en joudu olemaan kokonaan Miniä näkemättä, vaan nään sitä aina viikonloppu"lomilla" siskon luona. Viime viikonloppuna me käytiin Tampereen keskustassa koirakahvila Vainussa! Jostain kumman syystä Mini ei oikein sopinut kaikkien valkoisten pienten pölyhuiskien keskelle. :D Kahvilareissun jälkeen käytiin vielä koirapuistossa, jossa Mini innostui leikkimään hetken koirien kanssa, ihme! Ja mikäs vielä sen parempaa, kuin saada nukkua yö Mini jalkopäässä. Tulisin aivan varmasti hulluksi täällä, jollei mulle suotaisi viikonloppuvapaita!

Koirakahvila Vainu.

Lisäksi loppuun vielä lyhyt video reilun kolmen viikon takaa. Minille suotiin pieni herkkuhetki raa'an silakkafileen muodossa!