Harmituksen harmitus ja vähän muutakin

Ette arvaakkaan kuinka mua harmittaa, kun menee hyvät hankikantokelit ihan sivu suun sairaalassaolon ja leikkauksien takia! Meiltä aukee takapihalta pellot ja metsät, ja sieltä on aina ollu kiva lähteä talvisin hiihtolenkille Minin kanssa. Hanki kantaa (tai sitten ei :D), aurinko paistaa, suksi luistaa ja Mini juoksee milloin vieressä ja milloin omilla reiteillään metsän reunassa. Kidutan oikeen itteäni kuvittelemalla tollasia! Tältä talvelta jää hiihdot hiihtämättä, ens talvena/keväänä otan sit kyllä kaiken ilon irti peltohiihdosta.

Sitten kun kotiudun sairaalasta, niin aloitan kunnon kohottamisen välittömästi. Tai en ehkä ihan välittömästi, kai mun pitää viikko-kaksi ensin toipua. Mutta heti vaan kun mahdollista niin jalkaa toisen eteen. Ihanaa päästä lenkille ja pyöräilemään Minin kanssa!

Mä pääsin viime viikonlopuksi lomalle siskon luokse Tampereelle Hervantaan, ja käytiin siinä sitten Suolijärvellä. Osa porukasta kävi telttasaunassa ja avannosta, minä, siskot ja Mini nautittiin laiturilla auringosta, joka lämmitti kasvoja aivan älyttömästi. Mini oli ihan innoissaan, haki keppiä, hyppi ja pomppi ja sai jopa leikkiseuraa australianpaimenkoirasta. Onneksi oon sentään hieman päässyt nauttimaan tulevasta keväästä Minin kanssa. :)

// Laitan nyt vielä pari vähän vanhempaa kuvaa loppuun!

Söpö Mini...

... ja retu Mini. :D