perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kuulumisia!

Oon hirmu laiska kirjottamaan tänne, mutta nyt sain taas innostusta! Kiitos tästä kuuluu Ayan veljelle Repelle. ;) Lukekaa Repen elämästä täältä!

Kaksi viikkoa kesälukiossa sujui hyvin. Asustelin siis tuon ajan siskoni luona lukion lähellä, Aya oli mukana, mutta Mini jäi kotiin. Viikonloppuna kävin kyllä kotosalla Miniäkin moikkaamassa, ettei tullut liian kova ikävä. :)
Olin joka päivä 7h lukiolla opiskelemassa, ja siksi ajaksi Aya teljettiin (kuulostaapa pahalta :D) häkkiaitaukseen. Ensimmäisinä päivinä aitauksessa oli vastassa pienen pieneksi silputtua sanomalehteä, pissat ja ilonen koira. Ensimmäisen viikon lopulla Aya oli kuitenkin rauhoittunut ja ilmeisesti sisäistäny että joutuu olemaan sen ajan yksin, sillä enää ei löytyny pissoja lattialta, eikä sanomalehtiäkään oltu silputtu kovin pieneksi. Kehitystä oli siis selkeästi havaittavissa!
Ensimmäisellä viikolla Aya ja siskon koira Taavi leikkivät keskenään tosi paljon, Pikkuhiljaa nekin rauhoittu, toisella viikolla ne leikkivät enää harvakseltaan. Metsälenkeillä Ayaa vähän pelotti Taavin leikkiyritykset, jotka kieltämättä olis ollu sopivampia vähän isommalle koiralle.
Kokonaisuudessaan viikot menivät tosi mukavasti ja nopeasti. Pissoja tuli paljon useemmin lattialle kuin kotona, liekö ollut yhtään pissatonta päivää? En oikeen ymmärtänyt, kun sen piti illalla päästä puolen tunnin välein pissalle, tai muuten oli kuset lattialla. Sitten se kuitenkin pysty päivällä olemaan 7 tuntia pissaamatta? Ei mahdu mun kaaliin. :D

Sunnuntaina, 14.7, käytiin pentuetapaamisessa kasvattajalla Vantaalla. Oli tosi kiva päivä! Ayan kaikki sisarukset olivat tosi suloisia, mutta voiko muutta odottaakaan. :) Saatiin paaaaljon hyviä vinkkejä, kiitos Tomi! Oli myös tosi kiva nähdä sisarusten omistajia, mukavaa sakkia. ;)
Ayastahan on nyt myös tullut virallisesti No More Aya, sillä kasvattajan Tomin kennelnimi hyväksyttiin!

Ayan kanssa jouduttiin toiseen kertaan kiitämään eläinlääkäriin. Olin Minin, Ayan ja kaverini kanssa yhdellä puisto-/jalkapallokenttäalueella käymässä. Koirat juoksenteli vapaana, ja nuuskuttivat kaikenlaista. Aya tuli käymään mun luonani, ja huomattiin että sille oli tullu pienet patit kumpaankin huuleen. Mietin onko sitä pistäny ampianen, mut tuntu oudolta että se turvotus oli niin tasaista. Hetken päästä turvotus huulissa oli lisääntyny ja sitä oli tullut silmiinkin. Lähdettiin autolle päin, ja ajattelin lähteä kotiin katsastamaan tilannetta. Autolla turvotus oli kuitenkin tosi paha. Huulet tosi isot ja silmät melkein kiinni turvonneet. Ja koira tosi väsynyt. Iski hirveä paniikki, mitä jos se turvottaisi kurkun kiinni eikä Aya sais happea? Lähdin kiireesti Orimattilan eläinlääkärille, mutta eihän se ollut auki. Ei auttanut kuin lähteä äkkiä Lahteen. Tuli aikamoisesti ylinopeutta ajettua, onneksi ei tullut poliisi vastaan. Välillä kokeilin hengittikö Aya edes.
Asemalla eläinlääkäri anto sille kortisonipistoksen, joka vähentäis sitä turvotusta. Sen jälkeen laittoi meidät odottelemaan aulaan. Istuskeltiin siellä puolitoista tuntia, ja lääkäri aina välillä kävi tarkastamassa onko turvotus vähentynyt. Melkein koko ajan Aya nukkui mun sylissä. :) Lopulta päästin lähtemään kotiin. Lääkäri sanoi, että turvotus oli luultavasti allerginen reaktio, esimerkiksi johonkin kasviin. Ampiasen pisto se tuskin oli, sillä pistokohtaa ei näkynyt, ja turvotus oli liian tasainen ollakseen ampiaisen pisto. Saatiin määräykseksi pitää lenkeillä vastedes kyytabletteja mukana, jos turvotusta tulee uudestaan.

Aya eläinlääkärissä. Hieman on naama turvoksissa...

Ja kuvassa kuvassa ei edes näytä niin pahalta kun oikeasti oli.


Miten mulla ei oo mitään asiaa tänne Ministä. :D Sillä menee kuitenkin siis hyvin. Ministä on ehkä tullut enemmän äiskän ja iskän koira. Ei Ayan takia, vaan varmaan sen takia, kun jouduin olemaan pitkiä aikoja sairaalassa, ja raukka on luullut että oon hylännyt sen. :( Se ei ole enää yhtään niin mun perään, kun aiemmin. Se surettaa aika paljon, koska Mini on niin ihana. <3 Nyt mulla onkin projektina saada meistä taas läheisemmät. Ei tuu olemaan helppo homma, sillä Mini on aika loukkaantuvaa sorttia ja sitä saa kyllä lepytellä. Asiaa ei kyllä helpota Aya, jolle Mini on pikkasen mustis.

Nyt kuvia! Niitä on muutama...

















Minin uusi harrastus: mutalammikossa snorklaaminen.
Tytöt koisii. :)





perjantai 6. heinäkuuta 2012

Episodi

Voi vitsit, tulipa aika nopeesti ensimmäinen eläinlääkärikeikka vastaan. Mä lähdin käymään kavereiden kanssa rannalla, iskä ja äiskä olivat ulkona pihahommissa ja Mini ja Aya jäivät sitten kahdestaan sisälle. Laitoin kaikki ovet huoneisiin kiinni ja katoin, ettei mitään vaarallista jäänyt esille. Eipä auttanut se, Aya oli saanut mun huoneen oven auki, ja käynyt vetämässä yöpöydältä alas mun lääkerasian ja syönyt lähes kaiken sisällön. Yhteensä varmaan 15-20 pilleriä, 7 eri sorttia. Osa oli "onneksi" D-vitamiinia, magnesiumia, kalsiumia ja rautaa, mutta oli sielä joukossa myös kortisonia, tyroksiinia ja tonnisia panadoleja. Ayassa ei huomannu mitään olon muutosta. Yritettiin ensin oksettaa suolapallolla, ei oksentanun. Soitin päivystykseen ja sieltä käskettiin tulemaan Mäntsälään Saaren eläinklinikalle. Siellä Ayalle pistettiin kankkuun jotain ainetta, joka saa sen oksentamaan. Mentiin pihalle odottamaan, ja muutamat kasat se puklaili. Oksennuksesta löyty joitain lääkkeitä ehjinä. Sen jälkeen mentiin takaisin sisälle, ja Aya sai niskaan pistoksen pahoinvointilääkettä, sekä sille tiputeltiin puoli litraa nestettä. Kotiin saatiin vielä mukaan hiilinestettä. Oli aikamoinen ilta. Aya ei tykännyt pistelyistä yhtään (kukapa tykkäisi?), mutta aika hyvin se kuitenkin loppujen lopuksi pysyi paikallaan. Autossa kotimatkalla takakontissa se leikki jo possulelulla ja kotona oli oma vilkas itsensä. :) Tulipahan opittua kantapään kautta, että minnekkään taloon ei jätetä mitään vaarallista, pienikin koira näköjään saa ovet auki. Ja lääkkeet pysyvät tästälähin visusti kaapissa.

Muuten meillä on sujunut oikein hyvin, Mini ja Aya on päivä päivältä paremmat kaverukset. Lisäksi Ayasta on tullut heppafani. Meillä on tuossa takapihan takana pellolla pari hevosta ja yksi poni asustamassa, ja Ayan lempipuuhaa on istuskella tontin ja pellon reunalla ja ihmetellä iiiiisoja hevosia. Lähelle ei uskalla mennä muuta kuin sylissä, ja silloinkin pitää vähän murahdella. :) Toinen Ayan lempipuuha on kuoppien kaivaminen. Meille on tuotu pihalle iso kasa multaa, ja siinä Aya tykkää riekkua ja kaivaa koloja joihin se yrittää piilottaa milloin multakokkareita ja milloin leluja.

Mulla alkaa maanantaina kaksiviikkoinen kesälukiopätkä Espoossa Siikarannassa, ja asun viikot Ayan kanssa siskon luona siinä lähellä. Mini jää valitettavasti kotiin, helpompi niin ja äiskä ja iskä ihan mielellään hoitavat Miniä sen aikaan. Tuun kuitenkin viikonlopuksi kotiin, niin ei tarvitse kokonaista kahta viikkoa olla erossa Ministä.
Varasin Ayalle rokotukset ensi keskiviikoksi Espoosta. Ja sunnuntaina mennään Ayan kanssa pentuetapaamiseen Vantaalle. Ayalla siis riittää ohjelmaa, kun se vielä saa riekkua Taavin kanssa siskolla asustaesssa.
Varailin meille myös paikan Lahden Käyttökoirien pentukurssilta. En tiedä onko siitä suuremmin hyötyä, mutta musta on kiva käydä tommosillakin. :D Kurssi alkaa elokuun puolivälissä. 


Alla vielä pieni pätkä Taavista ja Ayasta leikkimässä. Mulla olisi myös uusia kuvia Ayasta ja Ministä, mutta en jaksa nyt alkaa niitä lisäilemään. Ens kerralla sitten ehkä!


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kaveruksia

Minin masennuskausi on ohitse, sillä siitä ja Ayasta on tulleet kaverukset! Tämä ihme tapahtui perjantaina. Tytöt leikkivät päivän aikana moneen otteeseen, ne juoksivat kilpaa, Aya jahtasi Miniä jolla oli lelu suussaan ja olipa niillä vetoleikkejäkin lelun kanssa. Ette uskokkaan kuinka ilonen oon tästä! Mini on mulle niin rakas, että on ollu kauheeta kattoa sitä innottomana ja surkeena. 
Tytöt ovat leikkineet joka päivä, lähinnä ulkosalla, mutta pariin otteeseen ne ovat myös vähän nahjailleet sisällä. Ja voi että, miten söpö Aya on, kun se hakee Ministä turvaa. Mini menee makoilemaan jonnekkin ja mulkoilee sieltä. Aya alkaa pikku hiljaa hivuttautumaan lähemmäs sitä, ja lopulta ne makaavat aivan sylikkäin. :) Mini kattelee touhua vähän "huoh"-ilme naamallaan, muttei kuitenkaan lähde mihinkään vaan antaa Ayan makailla puoliksi päällään. Mini on myös alkanut välillä tekemänä pesää, eli taitaa sillä vähän olla emon vaistot heränneet.







Nyt viikonloppuna meillä oli taas siskon valkkari Taavi kylässä, ja vitsit ne on Ayan kanssa hyvät kaverit. Sisällä ne nahjailee ja juoksee lelun kanssa lähes taukoamatta. Ulkona Aya oli ensin vähän varuillaan, mutta tänään se jo leikki täyttä päätä Taavin kanssa. Mini ja Taavi on molemmat niin ihania, tietävät kuinka pikkusen kanssa leikitään. Ei mitään rajua, ja vetoleikkienkin aikana ne eivät ole tosissaan vaan antavat Ayankin voittaa välillä. Oon nääääääääääääääääin ilonen siitä, että hauvat tykkäävät toisistaan. :)





Huomenna meille tulee käymään kaverin koira, tiibetinmastiffi Lily. Ja tiistaina mennään tyttöjen kanssa katsomaan kaverin hoitokoiraa, labradorinnoutajauros Romeota, Minin kesärakkautta. Vai pitäisikö sanoa, että Mini on Romeon kesärakkaus? :D