sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Terveisiä Kuopiosta!

Takana päin on erittäin mukava viikonloppu Kuopiossa Saran, Teemun ja Repen, Ayan veljen, luona!

Lähdettiin Ayan kanssa lauantai-aamusta ajelemaan kohti Kuopiota ja saavuttiin määränpäähän hieman yhden jälkeen. Aya ja Repe selkeästi muistivat toisensa, sen verran tuttavallisesti remuaminen alkoi heti. Aya ei ollut veljensä seurasta aivan yhtä innoissaan kuin Repe Ayan seurasta, vaan yritti hätistellä sitä useammankin kerran pois kimpustaan. Aina Aya kuitenkin lämpeni leikkiin, ja kyllä ne paljon leikkivätkin.



Oltiin lauantaipäivä Teemun vanhemmilla, jossa koirilla riitti tilaa reuhuta ja leikkiä. Sillä aikaa kun muut kahvittelivat sisällä, vetivät Aya ja Repe hirmuista kyytiä pitkin pihaa. :D Me treenattiin siinä päivällä myös vähän. Ei mennyt Ayalla mitenkään huipusti, mutta kuitenkin ihan kohtalaisesti. Vihdoin Aya alkaa ymmärtää kunnolla mitä eteen-käsky meinaa, jee! Illalla kun saavuttiin takaisin Teemun ja Saran kämpälle, olivat sisarukset jo melkoisen väsyneitä.



Seuraavana päivänä sisaruksilla kuitenkin riitti taas puhtia riehumiseen. Käytiin lammen jäällä kävelemässä ja treenaamassa ihanassa auringonpaisteessa. Muuten sujui ihan hyvin, mutta palautuksessa ilmeni taas ongelmia. Täytyy ottaa tämä asia nyt oikein kunnolla käsittelyyn Ayan kanssa.
 


Ayan toinen sisko Unni perheineen tuli käymään Saran ja Teemun luona myöhemmin iltapäivällä, mutta me jouduttiin Ayan kanssa valitettavasti sitä ennen lähtemään kyyditysasioista johtuen. :/ Onneksi toukokuussa näkee (toivottavasti!) kaikki sisarukset pentueviikonlopun merkeissä. :)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Yksivuotisrokotuksella käyty

Käytiin eilen Ayan kanssa yksivuotisrokotuksella Lahden eläinlääkäriasemalla. Ilmeisesti asemalla oli joku lääkäri ollut päivän pois, niin reissu kesti reilu tunnin. Ayasta oli tosi jännittävää ihmetellä nukutettua espanjanvesikoiraa, sille ärhentelevää tipsua ja yli-innokasta mastiffia. Reissun jälkeen Aya oli tosi väsynyt, mahtoi olla siis henkisesti raskasta moinen. :D
Eläinlääkärin luona Aya käyttäytyi oikein hyvin. Pistoksia ei huomannut juuri ollenkaan ja sydäntäkin antoi kuunnella hyvin. Ayalla on muutama viikko sitten alkanut turkki hilseilemään, mutta lääkärin mukaan saattaa johtua ihan vain kuivasta huoneilmasta talvisin. Itse mietin, olisiko voinut ruoasta johtua. Meillä kuitenkin vaihtuu ruoka Acanan aikuisten ruokaan parin viikon päästä, kun tuo penturuoka loppuu, niin saadaan selvyys siihenkin.

Mitattiin Ayan paino samalla reissulla.
Pikkutyttö painaa nyt yksivuotiaana 21,2 kg. :)
Aya ihmettelee mastiffiasiakasta. 

Treenaukset on ollut taas aika vähillä, johtuen meneillään olevista yo-kirjoituksista. Tuossa takapihan pellolla ollaan pieniä juttuja tehty, esimerkiksi ohjauksia on alettu harjoittelemaan ja hyvin ovat sujuneetkin. Minikin aina pääsee verestämään vanhoja muistoja ja noutamaan dameja. Neiti on niin kovin innoissaan hommasta, ettei malta nahoissaan pysyä. :D

torstai 14. maaliskuuta 2013

Aya 1 v!

Voi että, niin se aika kuluu. Mun pieni puikula vauva-Aya täytti tänään vuoden!

 



Tänään käytiin aamupäivällä ennen mun kouluunlähtöä pienellä happihyppelyllä Minin ja Ayan kanssa. Mini ja Aya innostui ottamaan oikein kunnon matsin synttäreitten kunniaksi. Harmi vaan, taisi synttärisankari jäädä toiseksi.. :D





 Koulun jälkeen lähdettiin sitten pitkälle metsälenkille Kalliojärven maisemiin. Suunnistajien ansiosta siellä kulkee tosi hyvä reitti kunnon kävelyurilla. Tytöillä oli oikein kivaa, ne tapasivat jopa kaksi isovillakoiraherraa, jotka karkasivat omistajiensa hallinnasta.

Nyt illalla Aya on päässyt herkuttelemaan vähän enemmänkin. Iltapalana sai herkkuaterian, joka sisälsi sen omia nappuloita, poroa, Applaws chicken, beef liver & vegetablesia ja kinkkua. Nyt vielä myöhäisillaksi se sai pureskeltavakseen naudan putkiluun, parhaillaan sitä tuossa juuri mutustelee. Minikin on saanut vähän erikoisherkkua, muunmuassa keitettyä kananmunaa kongin sisään.


Pistetään loppuun vielä muutama kuva aamupäivältä.








 Huomenna Ayalla on ohjelmassa eläinlääkärikäynti, on nimittäin vuosirokotuksen aika. :)

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ayan ensimmäinen karkureissu

Näin vaihteeksi taas talvikuvia hiihtoreissulta! Hankikanto on saatu melkein pellole; suksia kestää ja koiriakin paikoittain. Saisi olla vielä vahvempi kanto, niin Mini ja Aya pääsisivät oikein kunnolla juoksentelemaan.
Tänään Aya karkasi ensimmäistä kertaa kunnolla. Se on niin vahvasti hajujen perään, että silloin jalat vain vievät ja koko muu maailma sulkeutuu pois. Ei nää eikä kuule, vaan haju on mielessä. Tänään se huiteli sitten metsässä vajaa kymmenen minuuttia, ennen kuin heräsi omasta ihanasta maailmastaan ja palasi mun ja Minin luokse. Oon ollut niin tottunut siihen, että Mini ei koskaan karkaa (raukalle ei ikimaailmassa tulisi edes mieleen, että sellainen olisi mahdollista :D), niin tämä Ayan reissu tuli pienenä järkytyksenä. Olin kovin huolissani ja aivan varma että nyt se on jäänyt jonnekkin mäyränkoloon jumiin tai satutttanut itsensä. Ehdin jo lähteä suksillä metsän puolelle ihmettelemään, että mihin sen jalanjäljet oikein vievät. :D Taidan alkaa täst edes pitämään Ayalla pantaa kaulassa ja taidan myös teettää siihen nimilapun puhelinnumeroineen, koska Ayaan ei voi luottaa tässä asiassa samalla tavalla kuin Miniin.

















maanantai 4. maaliskuuta 2013

Elämäni ilman koiria

Oon jo pitkään miettinyt, että mikä tästä blogista puuttuu, kun se tuntuu niin vajaalta. Eilen koin ahaa-elämyksen, kun tajusin, että olen kirjoitellut tänne vain kuulumisia, enkä koskaan mistään muusta aiheesta. Nyt sitten repäisen ja kerron vähän ajatuksiani aiheesta elämäni ilman koiria.

Elämä ilman koiria olisi helppoa. Ainakin luulen niin. Mun stressitaso olisi huomattavasti alhaisempi, kun ei tarvitsisi suunnitella kaiken maailman aikatauluja ja menemisiä sen mukaan, että koirat tulee lenkitettyä ja niiden kanssa vietettyä aikaa. Lisäksi mun omatunnollani olisi paljon vähemmän töitä kuin nyt. Voisin makoilla illalla sohvalla ja olla koneella ilman, että koko ajan tunnen pientä syyllisyyttä siitä, ettei koirilla ole mitään tekemistä.

 Vapaa-aikaa olisi paljon enemmän. Koulun jälkeen ei tarvitsisi mennä suoraan kotiin koirien seuraksi ja lenkittämään niitä, vaan voisi harrastaa jotain. Ennen harrastin kaikkea mahdollista, koripalloa, suunnistusta, näytelmäkerhoa, pitsinnypläystä, jumppaa, tanssia. Nykyään harrastan vain suunnistusta, ja sitäkin ainoastaan siksi, että voin ottaa koirat mukaan metsään.

Jos mulla ei olisi koiria, voisin lähteä ulkomaille. Viikon reissut toki onnistuvat nykyäänkin, kyllä kahdelle koiralle hoitopaikka siksi aikaa löytyy. Mutta en voi lähteä interreilaamaan Eurooppaan. En voi lähteä vuodeksi Australiaan kuten siskoni. En voi lähteä reppureissaamaan Aasiaan. En voi lähteä ihmettelemään safarielämää Afrikkaan. Vaikka joku huolehtisikin koirista, en voisi hylätä niitä, ne eivät ansaitse sitä.

Arkielämässä en koe menettäväni paljoa, vaikka koirat määräävätkin menemisiäni paljon. En koskaan ole ollut kovin menevää sorttia. En osaisi kuvitellakkaan, että aina koulun jälkeen olisin kavereideni kanssa tai viikonloput juhlisin baareissa ja bileissä. Semmoinen ei vain ole mua varten, mulle riittää kun pääsen tuulettuman pari kertaa vuodessa. Ehkä olisin sosiaalisempi, ehkä mulla olisi poikaystävä ja enemmän kavereita, jos en aina nyhjäisi kotona koirien takia. Koirat rajoittaa elämää paljon ja joskus ei voi olla miettimättä, olisiko asiat paremmin ilman niitä.

Mutta sitten mun ei tarvitse kuin katsoa mun rakkaita höpönassuja, ja en voi olla ajattelematta "kiitos, kun olette olemassa".