Hiihtelyjä taas!

Me ollaan taas hiihdelty ahkerasti! Lähes joka päivä, jos vaan valosalla kerkeän ulos, niin oon ottanut sukset jalkaan ja lähtenyt pellolle. Kerran kävin kuutamohiihdollakin, tosin ilman sitä kuuta. :D

Oon tehnyt pienen lenkin omaa latua, ja sitten yksi mukava mies on ajellut tosi pitkiä lenkkejä moottorikelkalla tehden ladut. Pääsee toiselle puolelle Orimattilaa peltoja pitkin, jos vaan jaksaa hiihtää. Mä en ole kovin kauas lähtenyt koirien kanssa. Mennyt lähinnä sellasia latuja, jotka menee metsän viertä. Koirat eivät silloin sotke latuja, vaan haahuilevat mieluummin metsän puolella ja syövät PALJON pupunpapanoita. Mini oksensi yhden lenkin päätteeksi aivan järkyttävän kasan papanoita ja sulanutta ruokaa, hyi että.

Ayan juoksut alkavat olla ohitse, onneksi. Taavi-serkku on tulossa ensi viikonloppuna kylään, niin onhan se mukava, ettei niitä tarvitse eristää. Juoksujen aikaan Aya oli melko flegmaattisen oloinen, mutta nyt se on taas oma itsensä, energinen ja puuhasteleva vintiö, joka rakastaa luvattomien tavaroiden pureskelua. :D Ihanaa.

Ollaan tehty vähän noutojuttuja Ayan (ja Mininkin) kanssa, lähinnä vain muisteltu mitä osattiin silloin joskus. :D Pitää kyllä alkaa tehdä hirveästi hommia, jos meinaan kesäksi viedä tuon taipumuskokeeseen. Eihän tuo raukka osaa mitään, kun on ollut niin pitkä tauko treenaamisessa. Todella innokkaasti ja vauhdikkaasti se noutaa ja etsii, se ei siis ole ollenkaan ongelma. Lähinnä pitäisi alkaa treenata linjalle lähetystä paljon enemmän ja tehdä etsi-pillityksiä. Nyt tauon aikana se oli nimittänyt moisen pillityksen kokonaan, ja luulee sen nyt tarkoittavan luoksetuloa. Siinä on yksi syy, miksi nämä pari treeniä on mennyt vähän metsään. Lähetin Ayan linjalle, pillitin etsi-käskyn ja sen sijaan että Aya etsisi, se tuleekin luokse. Pitää siis opetella ihan uudestaan koko homma, le fu. Lisäksi pitäisi alkaa pidentää noutomatkoja ihan roimasti. Harmittaa nyt ihan älyttömästi toi pitkä treenitauko, mutta opinpa ainakin että sellaiseen ei enää ole varaa. Nyt helpottaa hetkellisesti koulun kanssa (mitä nyt viisi ainetta pitäisi kohta kirjoittaa yo-kirjoituksissa :D), niin varmasti tulee enemmän treenattuakin.


Loppuun kuvia viime lauantain hiihtoreissulta. Ayasta on taas kuvia paljon enemmän kuin Ministä, mutta se johttu yksinkertaisesti siitä, että Aya on paljon kuvauksellisempi. Mini kun näkee kameran niin se joko vetää angsti- tai läski-ilmeen päälle. :D

Näitä harvoja otoksia, jossa Mini näyttää ihan omalta söpöltä itseltään. <3

Lumihirviö.

Hiihtoviikonloppu

Onpas ollut mukava ja rento viikonloppu!

Toivomani hankikanto on saapunut ja olen käynyt kolme kertaa hiihtelemässä. Vai pitäisiköhän sitä ennemmin kutsua suksilla kävelemiseksi, ei ollut mikään järin hurja vauhti ja tekniikka. :D Hankikannon päällä on muutaman sentin lumipeite, joten vapaalla hiihtotyylillä ei ole ainakaan vielä päässyt menemään. Toivottavasti myöhemmin pääsee, ei toi perinteinen nimittäin ole oikein mun juttu, pirun tylsää hommaa!
Perjantaina jouduin tekemään omaa latua, mutta eilen oli oikein koneella vedetty hyvät ladut.
Mini ja Aya ovat tykänneet hiihtolenkeistä. Latu kulkee metsän reunoja myöten, niin ne rymyävät mieluummin metsän puolella ja syövät pupunpapanoita.

Ministä on tullut ihan kummallinen Ayan juoksujen aikoihin. Hyvällä tavalla kummallinen. Se on aivan älyttömän hellyydenkipeä ja hakee tosi paljon huomiota. Yleensä jos Miniä olis komentanu lattialta sohvalle nukkumaan, niin se olis korkeintaan mulkassu kulmien alta "mitä sä ny kuvittelet, mä nukun nyt tässä". Nyt se sen sijaan tulee heti ja nuolee ja haluaa rapsutuksia ja lopuksi jää köllöttelemään viereen.

Kuten kuvakin jo kertoo, Mini on Ayalle koko sen maailma ja esikuva ja paras kaveri. Kauhistuttaa jo etukäteen se aika, jolloin Miniä ei enää ole.

Back in business - parin viime kuun kuulumisia

Heh, melkoinen kirjoitustauko taas ollut. Tällä kertaa kuitenkin hyvällä syyllä! Mulla alkoi tosiaan kuuden viikon sädehoitojakso marraskuussa, ja oon ollut melkosen poikki sen takia. Minin ja Ayan kanssa puuhailut ovat jääneet harmillisen vähälle, kun on pitänyt keskittyä lähinnä siihen, että pitää itsensä kunnossa ja saa levättyä tarpeeksi. Nyt vasta oikeastaan uutena vuonna olo alkoi olla parempi, ja olen jaksanut käydä noin joka toinen päivä hieman vajaa tunnin lenkin. Muuten äiti ja isä ovat avustaneet koirien ulkoilutuksesta, ilman niiden apua Minillä ja Ayalla olisivat olleet melkoisen tylsät kaksi kuukautta. En ole tänä aikana harrastanut juuri mitään Ayan kanssa. Täytyy nyt kun tässä piristyy, niin alkaa kunnolla harjoittelemaan noutojuttuja, jotta oltais kesällä valmiita noutajien taipumuskokeeseen. ;)

Kovasti täällä odotellaan hankikantoa ja lyhyempiä koulupäiviä, jotta pääsisi valoisalla hiihtelemään pelloille Minin ja Ayan kanssa. Tuntuu ihan uskomattomalta, että pääsen vielä Minin kanssa valloittamaan nuo pellot, kun viime toukokuussa olin lähes täysin varma, ettei Mini näe seuraavaa talvea (munuaisarvojen nousun takia). Sen sijaan Mini on pirteämpi kuin pitkiin aikoihin. Aamuisinkin se jaksaa hössöttää enemmän ja illallakin on vähän virkeämpi. Kyllähän Mini nukkuu tosi paljon, muttajaksaa se liikkuakkin. Kummallinen vaikutus ollut Ayalla Minin pirteyteen!

Heh, tätä tekstiä kirjoittaessa Ayalla alkoi juoksut, aikamoinen sattuma. :D Olin hakemassa mun huoneesta kovalevyä, kun huomasin sängyn lakanan olevan veressä. Nyt Aya kuljeskelee masentuneena ympäriinsä housut päällä, ei yllätys yllätys oikein tykkää niistä. En tiedä voinko vastustaa kiusausta olla ostamatta sille vaaleanpunaisia juoksuhousuja, noi mustat on niin pirun tylsät ja varmaan joskus epähuomiossa päästän sen ulos ne päällä. :D Juoksut olisivat saaneet kyllä alkaa viikkoa myöhemmin, meidän oli nimittäin tarkoitus mennä moikkaamaan Ayan Repe-veljeä Lahteen viikonloppuna. :/ Tosi harmi, nyt ainoastaan Mini pääsee mukaan.


Loppuun satunnaisia kuvia viimeiseltä kahdelta kuukaudelta!

Asuin sädehoidon kolme ensimmäistä viikkoa (arkipäivät) Tampereella siskon luona Minin ja Ayan kanssa. Ayan ehdoton lempipuuha oli seurata ihmisvilinää kerrostalon ikkunasta, se oli sille täysin uusi ja ihmeellinen juttu. Se viihtyi tuossa sohvan käsinojalla pitkiäkin aikoja. :D

Aya pääsi Tampereella taas vaihteeksi käymään eläinlääkärissä, sillä tytöllä oli pissatulehdus (jo kolmas, mistä näitä oikein tulee?) ja lisäksi siltä oli löytynyt piikki anturasta, eikä parantumista ollut tapahtunut viikkoon. Saatiin kauluri ja pissatulehduslääkkeet matkaan.

Muutama talvikuva peltolenkiltä.

Joulu sujui rennosti ja rauhallisesti. :D

Äsken napattu kuva kaveruksista, Aya on masentunut housuistaan ja hakee Ministä lohtua. :D Aya nukkui tuossa asennossa melkein puoli tuntia.