Agilityä kuvien kera

Varasin täksi päiväksi toistamiseen agilitykentän puoleksitoista tunniksi Pakkaspojasta. Koko aikaa ei kuitenkaan treenattu, nimittäin tunnin jälkeen alkoivat sekä koirat että minä olla ihan väsyneitä lämpötilasta johtuen. Mini oli muutenkin paljon laiskempi kuin viime kerralla, taisi ensi-innostus jo laantua. :D Ayalla sen sijaan riitti virtaa ja kehitystä tapahtui huomattavasti! Yllättäen hypyt ovat edelleen hieman haasteellisia, kun taas putki ja kepit verkoilla menevät todella hienosti! Puomia ja A:ta yritin, mutta ne saavat jäädä nyt taka-alalle, sillä ne pelottivat Ayaa kovasti. 

Tänään mukana oli kamera, joten muutama kuvakin on tarjolla! On se kaukolaukaisin vaan hieno keksintö. ;)

Gundog weekend ja muuta treenilöpinää

Tämän viikon loppupuoli on ollut varsin toiminnantäyteinen sekä minulle ja Ayalle. Eilen illalla oltiin molemmat niin väsyneitä, että ilta sujui kummallakin mukavasti sohvalla makoillen.

Torstaina olin Ayan kanssa treenaamassa Pekan mökillä. Pekka piti minulle ja Ayalle sekä itselleen ja reilu 4kk ikäiselle Donjalle monipuoliset ja hyvät treenit!
Aya pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan vesimarkkeerauksia. Noudoissa ei ollut mitään ongelmaa, harjotusta kaipaa ainostaan se, että Aya saisi ravistella vasta dummyn luovutuksen jälkeen. Me tehdään siis jonkin aikaa noutoja, jossa olen melko lähellä rantaa eikä Ayalle tule niin kovaa tarvetta ravistella turkkiaan kuivaksi.
Aya pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös aidan ylitystä, joka osoittautui meko haastavaksi. :D Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen Aya kuitenkin suostui noutamaan dummyn aidan yli hypäten. Ensimmäisen onnistuneen suorituksen jälkeen tehtiin vielä pari toistoa, jotka menivät oikein hyvin.
Pupujäljen kanssa oli myös hieman ongelmia. Olen harjoitellut hakuruutua Ayan kanssa vähän turhan paljon, ja lisäksi Aya tykkää hakuruudusta niin kovasti, että ensimmäinen jälki muistutti lähinnä päätöntä sinkoilua, vaikka lopulta kani löytyikin. Seuraava jälki tehtiin alkuun metsätietä myöten ja siitä pellolle. Tieosuuden Aya jäljesti hyvin, mutta pellolla homma luisui taas päättömäksi juoksemiseksi. Kolmas jälki alkoi jo muistuttaa pupujälkeä, ja oli suorituksista selkeästi paras.
Näiden treenien lisäksi tehtiin hakuruutu sekä markkeerauksia ja ohjaus, jotka kaikki sujuivat odotusten mukaisesti.


Perjantai-iltana meille saapui odotettuja vieraita, nimittäin Sara, Teemu ja Repe, Ayan veli. Kun Repe pääsi autosta ulos, alkoi sisaruksilla samantien melkoinen ralli ympäri pihaa ja peltoa. Molemmat olivat selkeästi onnessaan toistensa seurasta.
Lauantaina suunnattiin porukalla Klaukkalaan, jossa alkoi Tomi Sarkkisen ja Pekka Uusimäen järkkäämä koulutusviikonloppu No More ja Demon Eyes kasvateille. Kouluttajana toimi viikonlopun ajan Heli Siitari. Lauantai sujui oikein mukavasti, oli kiva nähdä tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin ihmisiä ja koiria. Aya käyttäytyi oikein hyvin, ei moittimista.

Aya ja Repe autossa odottelemassa treenien alkua.

Lauantain treenien jälkeen suunnattiin porukalla takaisin meille ja ilta sujui mukavasti jääkiekon ja euroviisujen parissa, sekä koiria ulkona käyttäen. Aya tosin oli kovin levoton koko illan.

Aya ja Repe.

Repsukka-Pepsukka.

Aisku-Maisku 

Ministin, aina yhtä pirteänä. :D

Mini ja alamaiset Aya ja Repe. ;)

Sunnuntaina oli vuorossa toinen päivä koulutusta, joka oli Ayalle selvästi stressaavampi ja epämiellyttävämpi, neiti nimittäin on alkanut pelkäämään laukauksia. Laukauksia kuullessaan se alkoi täristä, läähättää ja pistää häntää koipien väliin. Onneksi pelko ei kuitenkaan estänyt Ayan työskentelyä, vaan markkeeraus onnistui laukauksesta huolimatta melko hyvin. Ohjaus meni kohtalaisesti, lähinnä ärsyttää kun itse tyhmänä yritin pillipysäyttää Ayaa, vaikka koko tilanne oli Ayalle jo muutenkin tarpeeksi hankala.

Aya kiipesi laukauksista säikkynä auton takaboksin hattuhyllylle treenien jälkeen.

Koulutusviikonloppu päättyi melkoisen mielenkiintoisesti, onnistuin nimittäin hukkaamaan autoni avaimet treenipaikalle. Alkuun etsin yksinäni avainta pellolla vajaan tunnin, sen jälkeen avustamaan tuli lounaalta palanneet koulutukseen osallistuvat. Voisi melkein kirjaimellisesti sanoa, että avainta etsittiin kissojen ja koirien kanssa. :D Avainta ei kuitenkaan porukallakaan löytynyt, jolloin luovutin ja soitin äidille, että haluaisiko tuoda avaimen. Melkoisesti ketutti, Klaukkalaan on meiltä nimittäin reilu tunnin matka. Rupesin soiton jälkeen miettimään vielä asiaa, ja muistin että käytin Ayaa pissalla autojen parkkialueen toisella puolen. Ja sieltähän se avain löytyi, kiitos vielä Teemulle! Olisi meinaan tullut melkoisen kallis lasku, kyse ei ollut mistään tavallisesta avaimesta vaan avainlätkästä,  ja uusi olisi pitänyt tilata Ranskasta asti. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin.

Mieleen jäi paljon uutta oppia, pienistä vastoinkäymisistä onnistunut koulutusviikonloppu siis! Kivana lisänä paljon mukavia ihmisiä ja koiria. :)

Paluu agilitykentille

Sain maanantaina vihdoin aikaiseksi varata agilitykentän Pakkaspojan koirahoitolalta! Sain kentän kympillä (tosin ensimmäinen kerta saatiin ilmaiseksi ns. tutustumiskertana + päästiin todennäköisesti lehteen joka teki juttua Pakkaspojasta, vilkaskaas viikolla 24 ilmestyvä Meidän koira -lehti) omaan käyttööni puoleksitoista tunniksi, oli tosi mahtava juttu. Aion jatkossakin varata kenttää omaan käyttöön, on ehdottomasti hintansa väärtti.

Itsekseen treenaamisessa on puolensa, mutta niin on myös ryhmässä treenaamisessa. Nyt kun mulla oli koko kenttä käytössä puolitoista tuntia, niin luonnollisesti kerkesin tekemään paljon enemmän kuin ryhmässä, jossa varsinaista treeniaikaa saattaa puolentoista tunnin aikana olla vain vartti. Ohjatuissa treeneissä hyviä puolia ovat suunnitellut harjoitteet, opastus ja lisäkädet, jotka olisivat esimerkiksi Ayaa putkeen tutustuttaessa tarpeen. Nuo ensimmäiset omat treenit olivat vähän sellaista säätämistä, kun en ollut suunnitellut Miniä varten mitään radanpätkää, vaan tehtiin vähän sitä sun tätä. Täytyypä siis ensi kerralle ottaa omat suunnitelmat mukaan.

Mini oli aivan fiiliksissä, kun se pääsi agikentälle. Vuoden tauko on tehnyt terää, oli meinaan sen verran innoissaa tekemisestä. Juoksenteli putkea ja puomia silkasta innosta, ilman että edes käskin sitä sinne. Mini oli agilitystä niin innoissaan, että meni pariin kertaan A:nkin ihan itsekseen, vaikka ei ennen mokomasta esteestä juuri välittänyt.
Oon hämmästynyt siitä, kuinka hyvin Mini muisti kaiken mitä sille on opetettu. Kontaktiesteillä se muisti pinta-käskyn, irtosi putkeen, muisti pussin, seurasi hyvin mun ohjausta, meni kepit verkoilla tosi hienosti vaikeistakin kulmista. Oon niin ylpee ja ilonen mun mussukasta!

Ayalle tämä oli ihan ensimmäinen kerta agilitykentällä. Se oli alkuun vähän pihalla, mutta loppua kohden näytti innostuvan ihan tosissaan. Yllätyin siitä, kuinka kädestä pitäen asiat pitää opettaa koiralle, jolla ei aiemmin ole kokemusta agilitystä. Oletin jotenkin, että totta kai se nyt osaa hypyn tosta noin vaan kun ohjaan sen siitä, mutta höpö höpö, Aya vain seurasi mua esteen sivusta. :D Tehtiin siis kaikki kädestä pitäen, ja kyllähän Aya lopussa jo ihan hyvin meni hypyn ohjauksella.
Tutustuttiin myös putkeen. Alkuun pienensin putken noin kahden metrin pituiseksi suoraksi, ja sitä siinä harjoiteltiin jonkin aikaa. Pieniä ongelmia oli saada Aya putkeen, mutta pallon avulla se lopulta onnistui. Lopputreenistä Aya veti jo pitkää kaarevaa putkea tosi hienosti! Nopeasti siis oppii mokoma.

Pahoittelut tylsästä kuvattomasta postauksesta. :D

Liebster Blog + 11-kysymystä

"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa."

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
(Olen kauhea ja skippaan nämä!)

Täten kiitänkin todella paljon Ainoa, joka antoi meille Liebster-maininnan Pimeäsade-blogissaan! Olen kovin otettu tästä kunniasta, piristi mieltä ja antoi innostusta jatkaa Minin ja Ayan kuulumisien kertomista. :)

Myönnän itse Liebster Blog maininnat seuraaville:

• Tavallisen ihmisen blogi
• Tenho tuli taloon
• Veden valamia
• Repen elämää
• Toheltajien blogi

11-KYSYMYSTÄ-HAASTE

Nappasin Pimeäsade-blogista myös Ainon laatimat 11-kysymystä, joihin hän haastoi halukkaat vastaamaan. Koska olen laiska, vastasin kysymyksiin, mutta en jaksanut alkaa keksimään uusia. Pahoittelut. :D

1. Mikä on noloin tilanne mihin koirasi on sinut saanut?
Ihme kyllä, Mini ja Aya eivät ole nolanneet minua kovin pahasti. :D Mini on joka tilanteessa niin hyväkäytöksinen ja Aya taas ei ole vielä kerennyt noloihin tilanteisiin (odotan jo kauhulla mitä se vielä keksii..). Jotain karkaamisia on ollut, ja ne jaksavat aina hävettää.

2. Jos voisit poistaa yhden asian koiraharrastusmaailmasta, mikä se olisi?

Haluaisin päästä eroon sairaalloisten koirien jalostuksesta. Esimerkkinä vaikka saksanpaimenkoirien selkäongelmat, äärimmilleen jalostetut lyttykuonot ja englanninbulldoggit kaikkine ongelmineen. Tänäänkin oikein pahaa teki, kun eläinlääkärissä oli jollain naisella mopsi, joka piti sellaista meteliä että huhhuh. Mahtaa raukalla olla tukala kesä tulossa.

3. Mitä pidät koirien eri linjoista (näyttely-/työlinjat ym)?

Mitähän tähän oikein sanoisi. :D Monessa rodussa pidän enemmän työlinjaisista, ne ovat usein paljon luonnollisemman ja terveemmän oloisia sekä harrastaessa peittoavat näyttelylinjaiset mennen tullen. Joissain harvoissa roduissa näyttelylinjaiset ovat ulkonäöllisesti enemmän mieleeni, esimerkkinä vaikkapa siperianhusky. Tosin kyllä minua työlinjainenkin siperianhusky viehättää alkukantaisuudellaan.  

4. Jos voisit valita koiran pelkästään ulkonäön perusteella, minkä rotuisen koiran ottaisit? Entä jos pelkän luonteen perusteella?

Ulkonäön perusteella irlanninsusikoiran, siperianhuskyn, jonkin suuren vinttikoiran, rhodesiankoiran tai chesapeakelahdennoutajan. Luonteen perusteella labradori on mulle oikein passeli, mitä sitä hyvää vaihtamaan. ;) Tosin täytyy sanoa, että olen aika harvoihin rotuihin tutustunut luonteen puolesta kunnolla, joten varmasti löytyisi muukin minua miellyttävä rotu luonteen puolesta, en vain ole hokannut sen olemassaoloa tai ulkonäkö ei miellytä.

5. Jos voisit aloittaa koiran kanssa uuden, minkä tahansa harrastuksen, mikä se olisi?

Näitä on monta, en osaa sanoa vain yhtä! Vepeä, agilityä ja hakua nyt ainakin olisi mahtavaa harrastaa. Lisäksi kaverikoiratoiminta kiinnostaisi. Mieluiten kuitenkin aloittaisin Ayan kanssa vepen. Harmittaa vaan hirmuisesti kun sitä pääsee harrastamaan niin harvoissa paikoissa. Hämeenlinna (reilu tunnin ajomatka) taitaa olla tällä hetkellä lähin paikka, Lahdessakin on jotain, mutta sinne eivät ilmeisesti mielellään uusia ja "vääränrotuisia" ota. 

6. Edustaako nykyinen koirasi rotua jota haluat vielä tulevaisuudessa tulla omistamaan?

Eiköhän tämä se mun rotuni ole, juuri sopiva mulle kaikinpuolin. Joskus tosin haluaisin omistaa jonkin vinttikoiran tai irlanninsusikoiran, sillä ratajuoksut kiinnostavat kovasti. Luulen, että labradoreja mulla tulee aina olemaan, mutta eiköhän elämän varrella mulla muutama muunkin rotuinen tule olemaan.

7. Onko sinulla koirasi suhteen mitään suuria, mahdottoman tuntuisia tavoitteita (esim. FI TVA)?

Minin kanssa mulla ei ole mitään tavoitteita, se saa toimittaa vaan kotikoiran virkaa.
Ayan kanssa tavoitteita sen sijaan riittää.. Joskus pilvilinnoissa seikkaillessani haaveilen valioitumista nomesta, mutta ehkä realistisempi tavoite olisi vaikkapa yksi ykköstulos VOI-luokasta vaikka siihenkin on meillä pitkä matka. Uskon Ayasta olevan ihan mihin vain, eli kaikki riippuu siitä, osaanko mä sitä kouluttaa tarpeeksi hyvin. :D Ayan kanssa tavoitteita ovat myös vepen kokeileminen sekä mejän ja agilityn aloittaminen ja mahdollisesti niissä kisaaminen.

8. Jos koirasi olisi ihminen, millainen persoona se olisi?

Oon tosi huono vastaamaan tälläisiin kysymyksii, joten lyhyestä virsi kaunis! Mini olisi marttyyri ja Aya himoliikkuja. :D

9. Kuva joka kertoo koirasi luonteen paremmin kuin sata sanaa?

10. Koirasi suurin haaste/vaikeus harrastuksen parissa?

Miniä on vaikea motivoida. Se tekee kyllä namin eteen tekee mitä vain, mutta Mini on vaikea saada tykkäämään siitä itse tekemisestä (ellei kyseessä ole noutohommat, sen intohimo).
Ayalla voisi olla korvat hieman enemmän mukana, välillä se nimittäin touhottaa nenän tai jonkin muun perässä vähän liikaa. Minin jälkeen Aya tuntuu helpommalta motivoida (sitä ei siis käytännössä tarvitse motivoida :D), mutta vaikeammalta hallita sen ylitsevuotavan innokkuuden takia.

11. Mielipiteesi koiranäyttelyistä?

Aika turhia mun mielestäni. Jalostuksen kannalta ihan ok, mutta eipä koirille yksilöinä niistä paljon iloa ole. Ihmisten hömpötyksiä lähinnä. Joskus tuli itsekkin käytyä muutamassa näyttelyssä vuoden aikana turistina ja oli se silloin ihan kivaa. Oman koiran kanssa (näin yhden näyttelyn kokemuksella hyvä sanoa :D) turhan stressaavaa ja kauheaa odottelua, ei mun juttuni ollenkaan.

Kevään huonot puolet osa II ja muuta löpinää

Huokaisin liian aikaisin helpotuksesta, kun Minin pään turvotus laski maanantai-iltana. Seuraavana aamuna Mini nimittäin löytyi eteisen lattialta tärisevänä, eikä se päässyt nousemaan ylös ollenkaan. Hätäännyin aivan hirveästi, että sitä puri sitten kuitenkin kyy ja että nyt se kuolee. Minuutin päästä siitä kun olin noussut sängystä ylös, oli Mini lastattu auton takaboksiin ja äiti ja minä matkalla kohti Lahden eläinlääkäriasemaa.
Ehdottomasti elämäni kauhein aamu ja automatka. Olin aivan varma, etteivät sen munuaiset enää kestäisi tälläistä, sillä kyyn myrkky vaurioittaisi sen munuaisia entisestään. En uskaltanut edes uneksia siitä, että Mini selviäisi siitä päivästä. Koko matka meni kutakuinkin pillittäessä.
Kun saavuttiin Lahden eläinlääkäriasemalle, Mini pääsi heti hoitoon. Siltä otettiin verikokeet ja pistettiin tiputukseen. Mini oli yhteensä reilu puolitoista tuntia tiputuksessa ja sai yhdessä välissä suonensisäisen lääkkeen (en osaa sanoa tarkemmin mitä). Siinä ajassa tärinä loppui ja Mini piristyi. Tosin aina kun lääkäri astui huoneeseen, alkoi hillitön tärinä. :D Taisi olla henkistä laatua se. Lopussa se jopa heilutteli häntää, kun sanoin sille "lähetään kotiin". Kotiin päästyämme Mini oli loppupäivän hieman vaisu, mutta nyt se on jo ollut aivan oma itsensä. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis.
Mysteeriksi jäi, mikä Miniä sitten loppupelissä pisti/puri. Kyy on epätodennäköinen, sillä Minin munuaisarvot eivät olleet laskeneet ollenkaan. Kaipa se siis ampiainen tai vastaava oli, tuli vain kovin paha reaktio siitä.

Täytyy vielä erikseen kehua ja kiittää Lahden eläinlääkäriasemaa! Saatiin todella hyvää palvelua ja Mini oli hyvissä käsissä. :)

Minille jätettiin kanyyli seuraavaan päivään asti. Jos olisi tarvinnut lähteä uudestaan päivystykseen, niin olisi ollut reitti suoneen jo valmiina. Onneksi kanyyli jäi vaille uutta käyttöä. :)

Nyt vähän iloisempiin tunnelmiin! Olin vappupäivänä Ayan kanssa Haminassa nome-koulutuspäivässä. Olimme aamupäivän ryhmässä, ja kouluttajana meillä oli unkarilainen Oliver Kiraly. Oli todella antoisa ja opettavainen päivä. Saatiin hyvää palautetta ja ohjeita jatkoon. Yllätyin siitä, kuinka hyvin Aya toimi. En ole tehnyt sen kanssa kotona samantyyppisiä tehtäviä (muistia vaativia) ja yhtä pitkiä matkoja kuin Kiraly teetti. Hyvin siis meni siihen nähden, paremmin kuin odotin. Viimeinen kaksoismarkkeeraus oli meille (kuten myös muille, meidän ja Ayan siskon jälkeen tehtävää helpotettiin) liian vaativa, joten se meni aivan pipariksi. Mutta toisaalta siinä huomasi hyvin, mitkä asiat vaativat meillä paljon lisää treeniä.

Tänään olin Ayan kanssa taipparitreeneissä, aiheena pupujälki. Aya jäljesti todella hyvin ja löysi pupun nopeasti, mutta ei tajunnut ottaa sitä suuhunsa. Tehtävän avustaja yritti leikittää Ayaa pupun kanssa, mutta Aya rupesi pelkäämään outoa ihmistä metsässä, eikä siitäkään tullut mitään. :D Menin sitten itse sen luokse ja heitin pupua kerran, jonka jälkeen Aya nappasi sen suuhunsa. Ja voi sitä ylpeyden määrää, kun sillä oli pupu suussa. Neiti kantoi sitä häntä pystyssä ja pää niin ylhäällä kun kaula vain antoi periksi. :D
Haluaisin vielä kerran tehdä pupujäljen ennen taippareita, koska nyt jäi pieni epävarmuus, että tuokohan se Aya seuraavalla kerralla pupun mulle.