Sain maanantaina vihdoin aikaiseksi varata agilitykentän Pakkaspojan koirahoitolalta! Sain kentän kympillä (tosin ensimmäinen kerta saatiin ilmaiseksi ns. tutustumiskertana + päästiin todennäköisesti lehteen joka teki juttua Pakkaspojasta, vilkaskaas viikolla 24 ilmestyvä Meidän koira -lehti) omaan käyttööni puoleksitoista tunniksi, oli tosi mahtava juttu. Aion jatkossakin varata kenttää omaan käyttöön, on ehdottomasti hintansa väärtti.
Itsekseen treenaamisessa on puolensa, mutta niin on myös ryhmässä treenaamisessa. Nyt kun mulla oli koko kenttä käytössä puolitoista tuntia, niin luonnollisesti kerkesin tekemään paljon enemmän kuin ryhmässä, jossa varsinaista treeniaikaa saattaa puolentoista tunnin aikana olla vain vartti. Ohjatuissa treeneissä hyviä puolia ovat suunnitellut harjoitteet, opastus ja lisäkädet, jotka olisivat esimerkiksi Ayaa putkeen tutustuttaessa tarpeen. Nuo ensimmäiset omat treenit olivat vähän sellaista säätämistä, kun en ollut suunnitellut Miniä varten mitään radanpätkää, vaan tehtiin vähän sitä sun tätä. Täytyypä siis ensi kerralle ottaa omat suunnitelmat mukaan.
Mini oli aivan fiiliksissä, kun se pääsi agikentälle. Vuoden tauko on tehnyt terää, oli meinaan sen verran innoissaa tekemisestä. Juoksenteli putkea ja puomia silkasta innosta, ilman että edes käskin sitä sinne. Mini oli agilitystä niin innoissaan, että meni pariin kertaan A:nkin ihan itsekseen, vaikka ei ennen mokomasta esteestä juuri välittänyt.
Oon hämmästynyt siitä, kuinka hyvin Mini muisti kaiken mitä sille on opetettu. Kontaktiesteillä se muisti pinta-käskyn, irtosi putkeen, muisti pussin, seurasi hyvin mun ohjausta, meni kepit verkoilla tosi hienosti vaikeistakin kulmista. Oon niin ylpee ja ilonen mun mussukasta!
Ayalle tämä oli ihan ensimmäinen kerta agilitykentällä. Se oli alkuun vähän pihalla, mutta loppua kohden näytti innostuvan ihan tosissaan. Yllätyin siitä, kuinka kädestä pitäen asiat pitää opettaa koiralle, jolla ei aiemmin ole kokemusta agilitystä. Oletin jotenkin, että totta kai se nyt osaa hypyn tosta noin vaan kun ohjaan sen siitä, mutta höpö höpö, Aya vain seurasi mua esteen sivusta. :D Tehtiin siis kaikki kädestä pitäen, ja kyllähän Aya lopussa jo ihan hyvin meni hypyn ohjauksella.
Tutustuttiin myös putkeen. Alkuun pienensin putken noin kahden metrin pituiseksi suoraksi, ja sitä siinä harjoiteltiin jonkin aikaa. Pieniä ongelmia oli saada Aya putkeen, mutta pallon avulla se lopulta onnistui. Lopputreenistä Aya veti jo pitkää kaarevaa putkea tosi hienosti! Nopeasti siis oppii mokoma.
Pahoittelut tylsästä kuvattomasta postauksesta. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti