torstai 30. elokuuta 2012

Lapset on terveitä kun ne leikkii

... ja sairaita kun eivät osaa lopettaa. Tiedä sitten, kumpaan kastiin Mini ja Aya kuuluvat. :D

Tunnelmia tältä viikolta:

Mini the devil














lauantai 25. elokuuta 2012

Myöhäisillan rutiinit

Saaneen esitellä Minin jokapäiväisen suuren voimanponnistuksen: iltapissalla käynti. Se on neidille niin suuri vaikeus. Mikäs sen ikävämpää kuin olla hyvillä unilla iltamyöhään, ja sitten joku idiootti käskee pissalle ulos kylmään ja pimeään maailmaan. Kun Minin vihdoin saa ylös useiden mulkoiluiden säestämänä, se tallustaa ulos päin hiiiiitaasti, ja yrittääpä käydä välillä kesken matkankin maate nukkumaan. Kun Mini vihdoin pääsee ulos asti se vitkastellen yleensä pissaa. Mutta ei aina. Ovelimpina iltoina se esittää pissaavansa, aika taitavasti jopa. Ainut mikä paljastaa Minin, on sen häntä, joka ei ole aavistuksen pystyssä kuten normaalisti.

Kun Minin päivän ikävin tehtävä on suoritettu, alkaa sängyn valtaus. Siinä pätee viidakon julma laki: nopeat syövät hitaat. Harmillista kyllä olen itse usein se hitain, ja mikäli meinaan mahtua sänkyyn, saan raivata itselleni tilaa. Onneksi mulla on kaksi tyynyä, sillä toinen tyyny on lähes poikkeuksetta varattu, koska prinsessa Minihän ei missään nimessä voi nukkua ilman kunnon pehmusteita.
Aya ei vielä ole oppinut Miniltä kaikkia prinsessatapoja, vaan se yleensä tyytyy nukkumaan jalkopäässä - puoliksi mun päällä tosin.

Ai miten niin olen tassun alla.

torstai 23. elokuuta 2012

Voi hyvää päivää

Aya näin vaihteeksi järjesti maanantaille ohjelmaa. Lienee sanomattakin arvattavissa, että siihen sisältyi myös eläinlääkärikäynti... :D Sunnuntai-iltana Aya pissasi lattialle, yöllä petiin, aamulla useamman kerran sisälle. Ayahan on periaatteessa sisäsiisti, eli ei ollut ihan normaalia tuommonen. Soitin sitten eläinlääkäriin ja sain iltapäivälle ajan.
Siinä päivällä ennen eläinlääkäriä Aya ja Mini lähtivät äitini ja siskoni mukaan mustikkaan, jossa kävi (jälleen...) pieni episodi. Aya törmäsi suoraan maa-ampiaispesään ja sekä Mini että Aya saivat jonkin verran ampiaisten pistoja. Minillä turposi silmäkulma, mutta muuten ei pistokohtia löytynyt. Useampi niitä oli kuitenkin ollut ihossa kiinni kummallakin. Aya sai puolitoista kyytablettia kotona. Sen jälkeen oli kuulema makoillut sängyn alla piilossa. Kun tulin kotiin hakemaan Ayaa eläinlääkäriin, se ei tullut edes vastaan ovelle vaan kyyhötti sängyn alla. Onneksi sen sai kuitenkin helposti pois sieltä, ja Aya lähti iha innokkaasti mun mukaani. Eläinlääkärissä virtsanäytteestä varmistui epäilemäni virtsatietulehdus, johon saatiin 10 päivän antibiootit. Kun olin maksamassa laskua kassalla, Aya oli hihnassa ja makasi mun jalkojen vieressä. Yhtäkkiä se pissasi alleen, eikä edes huomannut sitä. :D Heti illalla onneksi pissailu  jo helpotti, eikä Ayaa tarvinnut juoksuttaa ulos pissalle vartin välein.

Meillä alkoi viikko sitten keskiviikkona pentukoulu Ayan kanssa. Kummallakin kerralla on mennyt oikein hyvin, eilen Aya oli jopa taitavin. ;) Muut pennut (meidän 6 hengen ryhmässä kaikki 5 kk) eivät osanneet paikallaoloa, mutta Aya handlasi sen oikein hyvin! Muut ihmetteli että miten se jo noin nuorena noin hyvin, ja mä ihmettelin, että eikö tää nyt ole ihan perusjuttu jonka jokainen koira osaa. :D

lauantai 11. elokuuta 2012

Minin synttärit!

Eilen, 10.8, vietettiin Minin 6-vuotis synttäreitä! Mitään kemuja ei sentään pidetty, ja lahjojakaan Mini ei tänä vuonna varsinaisesti saanut. Minille annettiin tavallista enemmän huomiota, ja vähän sen munuaisille sopivia herkkujakin. Etenkin aamu-, ja iltaruokaan se sai vähän spesiaalia syömistä. Kuvat päivän ruoista:




Kävin synttäripäivän aamupäivällä Minin ja Ayan kanssa Mustissa ja Mirrissä. Ayalla on ollut vähän iho-ongelmia. Sen vatsassa on näppylöitä ja se pureskelee ajoittain tassujaan kovastikkin. Ostin pienen säkin Brit Caren penturuokaa, ja kokeilen josko iho-ongelmat häviäisivät ruoanvaihdon yhteydessä. Aiemmin Aya söi 1st choicen penturuokaa. 

Kaupassa käynnin jälkeen lähdettiin lenkille. Ajoin Niinikoskella sijaitsevalle Mieliäissuolle, jossa kulkee reilu kolmen kilometrin mittainen luontopolku. Kierrettiin se, ja vitsit oli kivaa! Vaikka lenkki oli pituudeltaan lyhyt, niin meillä kesti silti sen kiertämiseen reilu puolitoista tuntia. Koirat juoksivat, haistelivat, leikkivät, kävivät suolätäköissä ja ojissa uimassa. Otin paljon kuvia (reilu 400... :D), ja jokunen niistä onnistuikin kohtalaisesti. 
Luontopolun puolivälissä oli näkötorni, jossa piti tietysti käydä. Minä kävelin ylös ensin, hetken mietittyään Mini seurasi ja lopulta myös Aya. Ylös koirat pääsivät helposti, vaikka portaat olivatkin pitkät ja jyrkät. Sen sijaan alastulo tuotti Ayalle aikamoisia vaikeuksia. :D Aya istui portaiden yläpäässä, katsoi meitä hädissään, vikisiki, tärisi ja oli kauhusta kankea. Ei auttanut kuin napata se syliin ja kantaa alaspäin. Puolessa välissä portaita laskin sen alas, ja pienen houkuttelun jälkeen se suostui laskeutumaan loput portaat alas, yllättävän sulavasti jopa. 
Kuvia suolta:















Aya näkötornissa tärisemässä. :D



Vähän Ayan kuulumisia: Ikä muutamaa päivää vajaa 5 kk, paino on 15,3 kg ja säkä n. 45 cm. Hampaat alkavat kaikki olla jo lähteneet. 
Toissaviikolla tytöstä paljastui varsinainen vesipeto, tullut äitiinsä. ;) tKäyn Eijalla ulkoiluttamassa koiria, ja meidän lenkki kulkee suuren osan matkaa joen varrella. Aya kävi ensimmäisellä kerralla yhdeksän kertaa uimassa lenkin aikana. Seuraavana päivänä muutaman kerran, ja taas parin päivän päästä kymmenisen kertaa. :D Se meni milloin kenenkin perässä veteen. 

Kaksi videota meidän lenkeiltä. Ensimmäinen on parin viikon takaa, toinen viime viikolta.





Aya ja Toivo-äiti. :)