Mini uneksii

Voi että, saatiinpa hyvät naurut Minin unista! Aina välillä se juoksee ja saattaa kerran ulahtaakkin unissaan, mutta tällä kertaa Mini yltyi haukkumaan moneen kertaan. :D Sai rapsutella ja moneen kertaan kutsua nimeltä, ennen kuin neiti heräsi kauneusuniltaan.

Hyvät ja huonot uutiset

Otsikko lienee hieman harhaanjohtava, sillä nyt on kerrottavana lähinnä huonoja uutisia.

Minillähän on ollut koko ikänsä munuaisten vajaatoimintaa, mitä ei kyllä päällepäin ole juuri huomannut muuta kuin runsaammasta juomisesta. Tässä kevään aikana siltä on kuitenkin hävinnyt ruokahalu (ennen söi papanaruokansa aina hyvällä halulla, nykyisin mukaan täytyy sekoittaa munuaspotilaille tarkoitettua märkäruokaa tai kanamunaa, ja silloinkin se syö aika huonosti). Lisäksi se on ollut väsyneempi ja innottomampi. Mini kävi eläinlääkärissä huhtikuun alussa (vai oliko se maaliskuun lopussa?), ja siltä otettiin verikokeet munuaisarvoista. Ne olivat nousseet selkeästi viime syksystä, jolloin arvot olivat olleet vielä hyvän alarajoilla. Mini kävi uusissa kokeissa 21.5, jotta selviäisi onko tauti pysähtynyt vai jatkaako etenemistään. Arvot olivat nousseet edellisestä kerrasta, ei koko ajan mennään huonompaan suuntaan.
Mini on vielä ihan hyvässä kunnossa, se ei ole laihtunut kuten joillekkin munuaispotilaille käy. Me ollaan jätetty lenkkeily vähemmälle, nyt kesällä se varmaan tuleekin lähinnä oleskelemaan pihalla (5-6h päivässä) ja sitten tehdään pieniä metsälenkkejä. Ennen mulle oli tärkeää, että Mini saa joka päivä vähintään tunnin lenkin, mutta nyt se saa pidemmän lenkin vain noin joka toinen/kolmas päivä, ja muuten ollaan vaan pihalla. Me siis keskitytään nyt vain nauttimaan kesästä, ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Laitan nyt muutaman kuvan loppuun, niin saadaan vähän iloisempiakin tunnelmia. :)

Harmituksen harmitus ja vähän muutakin

Ette arvaakkaan kuinka mua harmittaa, kun menee hyvät hankikantokelit ihan sivu suun sairaalassaolon ja leikkauksien takia! Meiltä aukee takapihalta pellot ja metsät, ja sieltä on aina ollu kiva lähteä talvisin hiihtolenkille Minin kanssa. Hanki kantaa (tai sitten ei :D), aurinko paistaa, suksi luistaa ja Mini juoksee milloin vieressä ja milloin omilla reiteillään metsän reunassa. Kidutan oikeen itteäni kuvittelemalla tollasia! Tältä talvelta jää hiihdot hiihtämättä, ens talvena/keväänä otan sit kyllä kaiken ilon irti peltohiihdosta.

Sitten kun kotiudun sairaalasta, niin aloitan kunnon kohottamisen välittömästi. Tai en ehkä ihan välittömästi, kai mun pitää viikko-kaksi ensin toipua. Mutta heti vaan kun mahdollista niin jalkaa toisen eteen. Ihanaa päästä lenkille ja pyöräilemään Minin kanssa!

Mä pääsin viime viikonlopuksi lomalle siskon luokse Tampereelle Hervantaan, ja käytiin siinä sitten Suolijärvellä. Osa porukasta kävi telttasaunassa ja avannosta, minä, siskot ja Mini nautittiin laiturilla auringosta, joka lämmitti kasvoja aivan älyttömästi. Mini oli ihan innoissaan, haki keppiä, hyppi ja pomppi ja sai jopa leikkiseuraa australianpaimenkoirasta. Onneksi oon sentään hieman päässyt nauttimaan tulevasta keväästä Minin kanssa. :)

// Laitan nyt vielä pari vähän vanhempaa kuvaa loppuun!

Söpö Mini...

... ja retu Mini. :D

Hijaiseloa

Agilityssa jätettiin kurssi kokonaan kesken, kun jouduin taas sairaalaan puoleksitoista kuukaudeksi (2 viikkoa takana, 4 edessä). Kerettiin käymään treeneissä huikean yhden kerran. Se kerta meni hyvin ainakin Minin osalta, sillä oli intoa ja vauhtia. Mä olin vielä niin heikossa kunnossa, että ei oikeen meinannu jalka nousta ja ääntä ei lähtenyt. Paitsi kerran A:lle mentäessä sitten kiekaisin oikein kunnolla koko rahan edestä. :D

Mua harmittaa hirveesti, kun multa on mennyt kaikki hyvät hiihto- ja lumessatarpomiskelit ohi suun. Varsinkin nyt tuolla on aivan ihana auringonpaiste ollut jo pitkään ja kuulemien mukaan kunnon hankikantokin. Kateeksi käy, ulkoilkaa te munkin puolesta!

Onneksi sentään en joudu olemaan kokonaan Miniä näkemättä, vaan nään sitä aina viikonloppu"lomilla" siskon luona. Viime viikonloppuna me käytiin Tampereen keskustassa koirakahvila Vainussa! Jostain kumman syystä Mini ei oikein sopinut kaikkien valkoisten pienten pölyhuiskien keskelle. :D Kahvilareissun jälkeen käytiin vielä koirapuistossa, jossa Mini innostui leikkimään hetken koirien kanssa, ihme! Ja mikäs vielä sen parempaa, kuin saada nukkua yö Mini jalkopäässä. Tulisin aivan varmasti hulluksi täällä, jollei mulle suotaisi viikonloppuvapaita!

Koirakahvila Vainu.

Lisäksi loppuun vielä lyhyt video reilun kolmen viikon takaa. Minille suotiin pieni herkkuhetki raa'an silakkafileen muodossa!

Jälleennäkemisiä ja kuulumisia

Huh, tullut pieni päivittelykatko blogin kirjoittamiseen, mutta tällä kertaa ihan hyvällä syyllä! Mulla sujui joulu ja uusivuosi "mukavasti" sairaalassa, kaksi viikkoa siellä tuli makoiltua.

Sen voi sanoa, että oli hirmuinen ikävä Miniä! Välillä kun olin lääke- ja huumehouruissa, niin kuvittelin Minin makoilevan milloin jalkapäädyssä, milloin kainalossa ja joskus myös pöytätasolla. Kun olin selvinnyt pahimmasta ja päässyt teholta osastolle, tuli samalla myös mahdollisuus Minin näkemiseen sairaalan pihalla, ja sehän piti sitten toteuttaa heti kun hoitajat antoivat luvan.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla Mini ei ollut alkuun tunnistaa edes minua. Ilmeisesti siskon lainatakki, sairaalahajut ja muuttunut ääneni hämäsivät sitä alkuun. :D Toisella kerralla, kaksi päivää myöhemmin, Mini oli jo paljon iloisempi ja hyppäsi jopa pyörätuoliin kyytiin pari kertaa! Sain latailtua pienen videopätkänkin tapaamisesta, olkaapa hyvä. :D



Nyt kotosalla Mini ensi alkuun hieman murjotti poissaoloani, mutta nyt se on jo aikalailla oma itsensä. Harmittaa vaan hirveästi, kun ei kunto riitä sen kanssa lenkkeilyyn vielä! Pieniä kävelylenkkejä ollaan saatu tehtyä, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Onneksi vanhemmat ovat hoitaneet ulkoilutusta ja Mini saanut purettua energioitaan.
Meidän olis tarkoitus aloittaa huomenna agility, ja kieltämättä vähän jännittää! En jaksa vielä kunnolla juosta (itse asiassa en ole juossut kertaakaan sairaalareissun jälkeen) ja ääni on vielä aika kehno johtuen siis äänihuulihalvauksesta. Ja asiaahan ei helpota yhtään se, että aloitan uudessa ryhmässä aivan vieraalla vetäjällä. Saa nähdä siis mitä huomisista treeneistä tulee!

Minin kootut

Pyysin äsken iskää kuvaamaan muutaman uudemman tempun mitä ollaan opeteltu Minin kanssa ilmeisesti hieman liikaakin. Nykyään kun pyydän Miniä istumaan ja mulla on nami kädessä, se kuolee (video 1) automaattisesti. :D Se on aika rasittavaa toisinaan, pitää nyt sitten näköjään alkaa harjoittelemaan pelkkää istumista.
Mutta tosiaan, alla kolme videopätkää! Oon kauniissa yövaatteissa, mutta älkää välittäkö! Keskittykää sen sijaan Minin henkeä salpaavan upeisiin suorituksiin. :D

Kuvasia ja kuulumisia

Viime lauantailta otettuja kuvia löytyy täältä! Oon niin laiskalla päällä, etten jaksa linkata niitä blogiin, enkä myöskään muokata kuvia yhtään millään tavalla. Kärsikää!

Taavi-serkku lähti sunnuntaina siskon mukana Veikkolaan ja rauha palasi taloon ainakin Minin mielestä. Se on ollut ihan onnessaan, kun saa olla taas ainoa koira talossa. Lenkilläkin menee vauhdikkaammin ja innokkaammin, kun ei ole Taavi koko ajan hengittämässä niskaan. :D

Meillä on ollut nyt pari viikkoa taukoa agilitysta, kun en ole saanut kyytiä treeneihin perheen lomamatkasta johtuen. Perjantaina olisi siis pitkästä aikaa tiedossa vähän agiliitoa, toivottavasti sujuu tämän pienen taon jälkeen paremmin kuin ennen taukoa. Silloin nimittäin meni vähän penkin alle kaikilta osin. :D