Viime lauantailta otettuja kuvia löytyy täältä! Oon niin laiskalla päällä, etten jaksa linkata niitä blogiin, enkä myöskään muokata kuvia yhtään millään tavalla. Kärsikää!
Taavi-serkku lähti sunnuntaina siskon mukana Veikkolaan ja rauha palasi taloon ainakin Minin mielestä. Se on ollut ihan onnessaan, kun saa olla taas ainoa koira talossa. Lenkilläkin menee vauhdikkaammin ja innokkaammin, kun ei ole Taavi koko ajan hengittämässä niskaan. :D
Meillä on ollut nyt pari viikkoa taukoa agilitysta, kun en ole saanut kyytiä treeneihin perheen lomamatkasta johtuen. Perjantaina olisi siis pitkästä aikaa tiedossa vähän agiliitoa, toivottavasti sujuu tämän pienen taon jälkeen paremmin kuin ennen taukoa. Silloin nimittäin meni vähän penkin alle kaikilta osin. :D
tiistai 29. marraskuuta 2011
lauantai 26. marraskuuta 2011
Taavi-tuholaisen paluu
Meillä on ollut täällä Minin kanssa seurana Minin serkkupoika, "herrasmies" Taavi! Mun on pitänyt kirjoittaa blogiin tässä viikon aikana monet kerrat, mutta koeviikko, koirat ja autokoulu on verottanut vapaa-aikaa aika mukavasti. Oon ollut viime perjantaista astin yksin kotona, Mini ja Taavi vahtikoirina. Ei muuten pelota, kun 45-kilonen valkkari on vahtimassa taloa! Vaikka eihän Taavi millekkään murtovarkaalle mitää tekisi, mutta on se sen verran hurjan kokonen ja kuulonen, että kyllä siinä varkaille varmaan tulisi pupu pöksyyn!
Mutta tosiaan, viikko on mennyt aika nopsaan. Päivärytmi on ollut aika kaavamainen: herätys seiskalta, koirille ruoka ja pihalle, kouluun valmistautuminen ja aamupala, kouluun, koulusta kotiin, ruoka, lenkille, autokouluun, kotiin löhöämään. Onneksi autokoulu ei ollut kuin maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona, niin jäi torstaina ja perjantaina aikaa tehdä vähän pidempää lenkkiä. Oon joutunut käymään noiden kanssa joka päivä pelto- ja metsälenkillä, eli valosan aikaan on pitänyt päästä ulkoilemaan. Mä olen sen verran laiska kuitenkin, etten jaksa käydä noiden kanssa erikseen hihnalenkillä. Taavilla kun toi hihnakäytös ei ole ihan priimaa, varsinkaan jos Minin ottaa messiin. :D Oon siis suosiolla säästäny hermojani ja lähtenyt suoraan takapihalta pellon kautta seikkailemaan lähimaastoihin. Ollaan muuten löydetty tosi paljon uusia metsiä ja peltoja retkien aikana, varsinkin kun on ollut aikaa vetää pidempi lenkki. Eilen mulla meni pasmat ihan sekasin ja suuntavaisto ihan hukkaan, mitä ei oo käyny ikuisuuksiin. Olin noin puolitoista kilometriä eri paikassa kuin luulin, en vieläkään ymmärrä kuinka se on mahollista. :D Onneksi selvittiin kuitenkin kotiin eikä eksytty pahemmin!
Sisällä Taavi on ollut vähän rauhaton, voi johtua paikasta ja siitä ettei mulla ole kiireiden takia ollut noille niin hirveesti aikaa. Silloin kun oon ollut koulussa, niin Taavi on pääosin ollut ihan nätisti. Yhtenä päivänä täällä odotti pieni sotku, Taavi oli ystävällisesti levittänyt matolääkkeet (jauhetta) ympäri eteistä, järsinyt puulastan ja tipautellut pari uunipeltiä ja pipareita lattialle ja syönyt niitä. Ei mitään isompaa siis! :D Lenkillä Taavi on muutaman kerran lähtenyt jonkun jäniksen perään tai alkanut seuraamaan peurojen jälkiä. Muuten se on pysynyt hyvin näköetäisyydellä ja paimenkoiran tyyliin vahdannut että lauma pysyy perässä.
Mini on ollut ihan okei, vaikka ei ookkaan ollut niin innokas kuin normaalisti. Alkuviikosta mulla oli hirvee ongelma ulosmenon kanssa, Mini ei nimittäin suostunut lähtemään peltolenkille. Sitä sai oikeesti kiskoa perässä. Kun päästiin noin puoleenväliin peltoa, se alkoi vihdoin rentoutua ja pystyin päästämään sen irti ilman että tarvitsi pelätä että se juoksisi suorinta tietä kotiin. Kun päästin sen irti, niin se oli loppulenkin ihan normaalisti. Kolme päivää se teki tota, mutta sitten päätti vihdoin lopettaa ja on tullut nyt ihan innoissaan mukaan lenkille.
Ulkona Taavilla on tapana tehdä äkkihyökkäyksiä Minin päälle, mistä Mini ei hirveesti tykkää. Ei mikään ihme, onhan Taavi sitä puolet isompi ja painavampi. Nyt mun ei tosin tarvitse sanoa kun "hei!" tai "Taavi!" kun nään että Taavi meinaa taas tehdä äkkihyökkäyksen. Silloin Taavi tajuaa lopettaa ja Mini säästyy hyökkäykseltä.
Sisällä noiden leikkiä on tosi hauska kattoa! En oo saanut niiden leikkihetkestä nyt mitään videota, mutta tässä on yks vanha pätkä.
Nyt viikolla on ollu niin surkeen pilviset ilmat, että multa löytyy kuvia vain viime sunnuntailta kun oli kamera messissä ja aurinko paisto. Jotain videoita on tullut myös otettua, mutta oon niin laiska etten jaksa ladata niitä youtubeen. Nyt tuolla näyttäis olevan taas vähän selkeempi ilma, niin voisin ottaa kameran messiin tänäänkin. Loppuun siis muutamia kuvia viime sunnuntailta!
Mutta tosiaan, viikko on mennyt aika nopsaan. Päivärytmi on ollut aika kaavamainen: herätys seiskalta, koirille ruoka ja pihalle, kouluun valmistautuminen ja aamupala, kouluun, koulusta kotiin, ruoka, lenkille, autokouluun, kotiin löhöämään. Onneksi autokoulu ei ollut kuin maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona, niin jäi torstaina ja perjantaina aikaa tehdä vähän pidempää lenkkiä. Oon joutunut käymään noiden kanssa joka päivä pelto- ja metsälenkillä, eli valosan aikaan on pitänyt päästä ulkoilemaan. Mä olen sen verran laiska kuitenkin, etten jaksa käydä noiden kanssa erikseen hihnalenkillä. Taavilla kun toi hihnakäytös ei ole ihan priimaa, varsinkaan jos Minin ottaa messiin. :D Oon siis suosiolla säästäny hermojani ja lähtenyt suoraan takapihalta pellon kautta seikkailemaan lähimaastoihin. Ollaan muuten löydetty tosi paljon uusia metsiä ja peltoja retkien aikana, varsinkin kun on ollut aikaa vetää pidempi lenkki. Eilen mulla meni pasmat ihan sekasin ja suuntavaisto ihan hukkaan, mitä ei oo käyny ikuisuuksiin. Olin noin puolitoista kilometriä eri paikassa kuin luulin, en vieläkään ymmärrä kuinka se on mahollista. :D Onneksi selvittiin kuitenkin kotiin eikä eksytty pahemmin!
Sisällä Taavi on ollut vähän rauhaton, voi johtua paikasta ja siitä ettei mulla ole kiireiden takia ollut noille niin hirveesti aikaa. Silloin kun oon ollut koulussa, niin Taavi on pääosin ollut ihan nätisti. Yhtenä päivänä täällä odotti pieni sotku, Taavi oli ystävällisesti levittänyt matolääkkeet (jauhetta) ympäri eteistä, järsinyt puulastan ja tipautellut pari uunipeltiä ja pipareita lattialle ja syönyt niitä. Ei mitään isompaa siis! :D Lenkillä Taavi on muutaman kerran lähtenyt jonkun jäniksen perään tai alkanut seuraamaan peurojen jälkiä. Muuten se on pysynyt hyvin näköetäisyydellä ja paimenkoiran tyyliin vahdannut että lauma pysyy perässä.
Mini on ollut ihan okei, vaikka ei ookkaan ollut niin innokas kuin normaalisti. Alkuviikosta mulla oli hirvee ongelma ulosmenon kanssa, Mini ei nimittäin suostunut lähtemään peltolenkille. Sitä sai oikeesti kiskoa perässä. Kun päästiin noin puoleenväliin peltoa, se alkoi vihdoin rentoutua ja pystyin päästämään sen irti ilman että tarvitsi pelätä että se juoksisi suorinta tietä kotiin. Kun päästin sen irti, niin se oli loppulenkin ihan normaalisti. Kolme päivää se teki tota, mutta sitten päätti vihdoin lopettaa ja on tullut nyt ihan innoissaan mukaan lenkille.
Ulkona Taavilla on tapana tehdä äkkihyökkäyksiä Minin päälle, mistä Mini ei hirveesti tykkää. Ei mikään ihme, onhan Taavi sitä puolet isompi ja painavampi. Nyt mun ei tosin tarvitse sanoa kun "hei!" tai "Taavi!" kun nään että Taavi meinaa taas tehdä äkkihyökkäyksen. Silloin Taavi tajuaa lopettaa ja Mini säästyy hyökkäykseltä.
Sisällä noiden leikkiä on tosi hauska kattoa! En oo saanut niiden leikkihetkestä nyt mitään videota, mutta tässä on yks vanha pätkä.
Nyt viikolla on ollu niin surkeen pilviset ilmat, että multa löytyy kuvia vain viime sunnuntailta kun oli kamera messissä ja aurinko paisto. Jotain videoita on tullut myös otettua, mutta oon niin laiska etten jaksa ladata niitä youtubeen. Nyt tuolla näyttäis olevan taas vähän selkeempi ilma, niin voisin ottaa kameran messiin tänäänkin. Loppuun siis muutamia kuvia viime sunnuntailta!
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Minin salainen vauhtiase
Jee, vihdoinkin Ministä löytyi sitä kauan kaivattua vauhtia agiradalla! Oli meinaan hieman eri ääni kellossa sekä perjantain treeneissä että sunnuntain kisoissa, kun oli vähän paremmat herkut tiedossa. On se vaan aika ahne, mutta niinhän labradorin kuuluukin. ;)
Päätin tosiaan kokeilla, josko Miniin saisi vähän vauhtia astetta paremmilla herkuilla. Treenikassiin lähti pallon, namien ja veden lisäksi Racinelin kasvispohjainen puruluu. Annoin Minin vähän jäystää ja nuuskutella luuta ennen treenirataa, ja vitsit mikä vauhti siitä lähti! Oli meinaan varmaan ensimmäinen treenikerta, kun jouduin itekkin juoksemaan täyttä vauhtia. :D Tietää ainakin, että treenikassin sisältöön kuuluu tästä lähin myös puolikas puruluu!
Oon tosi tyytyväinen siihen, että sain Miniin vauhtia, mutta tuli siinä sivussa huono sivuvaikutuskin. Mini meinaan ensimmäistä kertaa ikinä veti väärään päähän putkea! Sillä oli niin hirmunen kiire, ettei se kerinnyt kunnolla lukemaan mua ja viiletti lähempään päähän putkea. Tai sitten mä en vaan tarpeeks selvästi ohjannut sitä, sillä aiemmin hiljasemmalla vauhdilla se keskitty niin hyvin mun ohjaukseen, että se poimi kaikki pienetkin ohjausliikkeet eikä suinkaan rynninyt suin päin lähimpään päähän putkeen. Joudun siis näköjään ottamaan vähän tiukemman linjan, ettei se pääse useemmin karkaamaan lapasesta.
Sunnuntaina meillä oli P-HAU:n ja Kanavan Koirakillan välinen ystävyysottelu, jossa oltiin mölleissä kisaamassa. Rata oli aika helppo ja Mini irtos tosi hyvin (takaaleikkaukset alkaa vihdoin sujumaan kunnolla!), koska mulla oli luupalkka sille tiedossa. :D Pari mokaa kävi, minkä takia ei sijoituttu. Mulla tuli yhdessä kohtaa rataa unohdus, jolloin en kerennyt ohjaamaan Miniä kunnolla seuraavalle hypylle ja Mini veti ohi. Kieltohan siitä tuli. Lisäksi Mini tipautti viimeisen hypyn riman.
Ja Mini meinasi taas karata lapasesta! Tää on mulle ihan uutta, koska yleensä se seuraa mua vähän liiankin tiiviisti. Nyt se meinas yhden hypyn jälkeen rynnätä putkelle joka oli suoraan edessä, eikä hypylle oikeella, minne siis olisi pitänyt mennä. Olisinhan mä sitä äänellisestikkin ohjannut sille hypylle, mutta kun ennen se on seurannut niin tiiviisti ohjausta ettei oo tarvinnut! Toi luu tekee kyllä ihmeitä.:D Nyt alkoi uudet tuulet meidän agiuralla.
Otettiin kisojen jälkeen hallissa vähän keppejä, ja Minihän osas ne! Tai no ainakin toiseen suuntaan. :D Musta tuntuu, että ne virheet mitä tapahtuu, on mun epävarmuuden syytä. En vaan luota että se osais kepit, ja sillon meen yleensä ohjaamaan sitä ihan turhaan.
Voivoi, kaipa tää tästä. :D
Päätin tosiaan kokeilla, josko Miniin saisi vähän vauhtia astetta paremmilla herkuilla. Treenikassiin lähti pallon, namien ja veden lisäksi Racinelin kasvispohjainen puruluu. Annoin Minin vähän jäystää ja nuuskutella luuta ennen treenirataa, ja vitsit mikä vauhti siitä lähti! Oli meinaan varmaan ensimmäinen treenikerta, kun jouduin itekkin juoksemaan täyttä vauhtia. :D Tietää ainakin, että treenikassin sisältöön kuuluu tästä lähin myös puolikas puruluu!
Oon tosi tyytyväinen siihen, että sain Miniin vauhtia, mutta tuli siinä sivussa huono sivuvaikutuskin. Mini meinaan ensimmäistä kertaa ikinä veti väärään päähän putkea! Sillä oli niin hirmunen kiire, ettei se kerinnyt kunnolla lukemaan mua ja viiletti lähempään päähän putkea. Tai sitten mä en vaan tarpeeks selvästi ohjannut sitä, sillä aiemmin hiljasemmalla vauhdilla se keskitty niin hyvin mun ohjaukseen, että se poimi kaikki pienetkin ohjausliikkeet eikä suinkaan rynninyt suin päin lähimpään päähän putkeen. Joudun siis näköjään ottamaan vähän tiukemman linjan, ettei se pääse useemmin karkaamaan lapasesta.
Sunnuntaina meillä oli P-HAU:n ja Kanavan Koirakillan välinen ystävyysottelu, jossa oltiin mölleissä kisaamassa. Rata oli aika helppo ja Mini irtos tosi hyvin (takaaleikkaukset alkaa vihdoin sujumaan kunnolla!), koska mulla oli luupalkka sille tiedossa. :D Pari mokaa kävi, minkä takia ei sijoituttu. Mulla tuli yhdessä kohtaa rataa unohdus, jolloin en kerennyt ohjaamaan Miniä kunnolla seuraavalle hypylle ja Mini veti ohi. Kieltohan siitä tuli. Lisäksi Mini tipautti viimeisen hypyn riman.
Ja Mini meinasi taas karata lapasesta! Tää on mulle ihan uutta, koska yleensä se seuraa mua vähän liiankin tiiviisti. Nyt se meinas yhden hypyn jälkeen rynnätä putkelle joka oli suoraan edessä, eikä hypylle oikeella, minne siis olisi pitänyt mennä. Olisinhan mä sitä äänellisestikkin ohjannut sille hypylle, mutta kun ennen se on seurannut niin tiiviisti ohjausta ettei oo tarvinnut! Toi luu tekee kyllä ihmeitä.:D Nyt alkoi uudet tuulet meidän agiuralla.
Otettiin kisojen jälkeen hallissa vähän keppejä, ja Minihän osas ne! Tai no ainakin toiseen suuntaan. :D Musta tuntuu, että ne virheet mitä tapahtuu, on mun epävarmuuden syytä. En vaan luota että se osais kepit, ja sillon meen yleensä ohjaamaan sitä ihan turhaan.
Voivoi, kaipa tää tästä. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)