Kevään huonot puolet

Vaikka kevät onkin aivan ihana vuodenaika, tuo se tullessaan myös ikäviä asioita. Kyyt, punkit ja muut öttiäiset. Eilen Mini sai karvaan muistutuksen ampiaisen (tms.) piston merkeissä. Onhan Miniä aiemminkin pistänyt kaikenlaiset ötökät, mutta ei se koskaan ole reagoinut niin voimakkaasti pistokseen kuin eilen ja tänään.

Olin ihan tavallisella pelto/metsälenkillä eilen iltapäivällä tässä lähimaastossa. Lenkin loppupuolella Ministä tuli vaisu, se vain käveli ihan takanani eikä huolinut nappuloita. Kotiin päästyämme äiti huomasi, että Minin vasen poski oli alkanut turvota. En ottanut asiaa mitenkään vakavasti, kyllähän noita pistoja on aiemminkin ollut. Poski jatkoi turpoamistaan ja illalla aloin vähän jo huolestua. Työnsin epämieluisat ajatukset kuitenkin syrjään ja uskoin että turvotus laskee yön aikana.

Turvotus eilen illalla, 28.4.

Toisin kuitenkin kävi, ja aamulla Minin turvotus oli vieläkin kauheampi kuin illalla. Koko kuono ja osa kaulaa oli turvoksissa. Varasin eläinlääkäriajan Lahden eläinlääkäriasemalta iltapäiväksi. Soiton jälkeen rupesin surffailemaan netissä ja päädyin lukemaan kyykäärmeen pureman aiheuttamia oireita. "Kyy puree koiraa tai kissaa useimmiten kuonoon, kaulaan tai raajan alaosiin." "Turvotus voi estää puremajälkien näkymisen." "Mikäli kyynmyrkkyä on pureman seurauksena joutunut kudoksiin, kehittyy puremakohtaan nopeasti voimakas, tumman puhuva , erittäin kipeä turvotus."

Hätäännyin oirekuvauksista aivan hirveästi, koska osa tuntui pätevän Minin oireisiin täydellisesti. En jäänyt odottelemaan iltapäivän eläinlääkäriaikaa, vaan lähdin samantien paikallisella eläinlääkärillä käymään. Hän spottasi heti pistokohdan ja totesi, että vaikuttaa kyllä ampiaisen tms. pistolta eikä kyyn puremalta. Mini sai kortisonipiikin ja viiden päivän antibioottikuurin.

Turvotus tänään aamulla, 29.4.

Nyt illan aikana turvotus on alkanut selvästi vähentymään, Mini alkaa jo näyttää koiralta. :D Säikähdyksellä siis onneksi selvittiin. Enpä kyllä muista, milloin viimeksi olen stressannut yhtä paljon kuin tämän päivän aikana.

On taas tullut ravattua ihan riittämiin eläinlääkärissä viime aikoina. Ayan rokotukset, Minin ylähengitysteiden tulehdus, tämä, reilu viikon päästä Ayan lonkka- ja kyynärkuvaukset ja silmien peilaus. Toivottavasti ei tarvitse enää sen jälkeen käydä, vaikka enpä ihmettelisi jos tuo Aya jotain mun päänmenoksi keksisikin. :D

Kolmen kopla

Susa ja tiibetinmastiffi Lili kävivät eilen pitkästä aikaa meidän kanssa lenkillä tuossa lähipellolla. Mukavan tunnin pyrähdyksen aikana Lilillä ja Ayalla oli oikein kivat leikit, vaikka välillä Liliä pistikin ärsyttämään, kun Aya juoksi lujempaa kuin se. :D

Mutta antaa kuvien puhua puolestaan!

Aya haastoi leikkiin tuttuun tapaan karvat pystyssä.

FUTUM 

Minin mielipide lenkistä: tää on niin perseestä!

Vaikka oli Minilläkin kivaa, se ei vaan myöntänyt sitä.. :D

Riistalla treenausta

Tänään kävi meidän kannalta hyvin onnekas tapaturma, nimittäin pyy lensi päin keittiön ikkunaa ja kuolla kupsahti. :D Saatiin siis ensimmäistä kertaa kunnon treeniriista! Painelin samantien pellolle koirien, linnun ja damien kera, oli muuten tosi hyvä reissu.

En ollut varma Ayan reaktiosta riistaan, sillä viime kerrasta on aikaa. Taisi olla peräti viime joulukuussa pentuetapaamisessa, jossa se vähän ihmetellen kanteli lokkia ja kania. Nyt ei epävarmuudesta kuitenkaan ollut tietoakaan! Pyysin aluksi Ayaa noutamaan linnun ihan parin metrin päästä, ja tosi hienosti otti pyyn suuhun ja kantoi mulle.

Alkutestin jälkeen tein Minille ja Ayalle melko lyhyet perusnoudot. Mini oli aivan elementissään, niin tohkeissaan se oli linnun noudosta. Taisi tulla vanhat muistot mieleen. :) Noutojen jälkeen tein pari hakualuetta pyyllä ja dameilla. Sekä Mini että Aya työskentelivät älyttömän upeasti, on mulla sitten hienot koirat!

Pienen treenihetken jälkeen suunnattiin lenkille pelloille. Kamera pääsi tositoimiin ja ihan mukaviakin kuvia sattui joukkoon. Tässä parhaimmistoa!

Superkoira Mini

Käytiin tänään Lahden eläinlääkäriasemalla Seppo Lambergin luona kakomisen takia. Eilen aikaa varatessani eläintenhoitaja puhui, että Mini rauhoitettaisiin ja kurkku tutkittaisiin. Minin munuaisvian takia rauhoitus on kuitenkin liian iso riski, joten Lamberg sanoi sen olevan viimeinen vaihtoehto, jos kakomista ei muulla saada loppumaan.
Diagnoosina oli ylähengitysteiden tulehdus tai munuasissairauteen liittyvä limakalvoärsytys ja mahahapon refluksi. Hoidoksi saatiin antibioottikuuri (Amoxiciav, 1,5 tabl 2 krt päivässä 10 pv ajan), ja jos sillä ei oireet häviä niin otetaan uudestaan yhteyttä.

Lääkärikäynnillä otettiin samalla verikoe munuaisarvoista ja ultrattiin munuaiset. Munuaisten kuorikerros on normaali, eli vika on ytimessä. Verikokeet toivat tullessaan iloisia uutisia: munuaisarvot eivät ole kohonneet ollenkaan viime keväästä! Mini on varsinainen superkoira, porskuttaa eteenpäin vaikka monelta taholta on varoiteltu, että elinaikaa ei välttämättä ole paljoa jäljellä. Lambergkin olisi odottanut tilanteen olevan paljon huonompi. En voisi olla onnellisempi tällä hetkellä, on niin mahtavaa kuulla tälläisiä uutisia!

Ihana Mini. <3

Kevään kuulumisia ja suunnitelmia

Aloitin tämän vuoden pyöräilyt koirien kanssa pari päivää sitten. Mini on jo vanha tekijä, mutta Ayalle juttu oli aivan uusi. Aya oli kuitenkin selkeä luonnonlahjakkuus, menee hienosti vetättä, kunhan häiriötekijöitä ei ole. Jos ihmisiä tai koiria tulee vastaan, joudun pysähtymään, ellen halua löytää itseäni ojasta. :D Mulla ei ole pyörässä mitään ihme hifistelyvempaimia, vaan koirat hihnassa ja hihnat kädessä - todella turvallista siis. Pyrin pitämään koiria mahdollisimman paljon vapaana pyöräillessä, mutta eihän se tietystikkään kaikkialla onnistu.

En voi pyöräillä kovin lujaa vauhtia, koska Mini ei jaksa enää juosta lujaa pitkiä matkoja. Mennään yleensä vain ravausvauhtia. Viime lenkillä Ayalla tuntui kuitenkin riittävän energiaa vähän turhankin paljon, joten jätin Minin ala-asteelle odottamaan ja lähdin Ayan kanssa testaamaan kunnon vauhteja. Ensin Aya vähän ihmetteli ja sitä sai melkein vetää perässä. Sitten se kuitenkin ymmärsi jutun juonen ja tajusi että tässä pitää juosta LUJAA. Huomasi koko koirasta, että nautti tosi paljon! Ayasta kun juokseminen on ihan parasta, ihme vinttikoirasielu. ;)

Tänään kävin tyttöjen kanssa sorakuopilla ja sen lähiympäristössä lenkillä. Seuraksi tulivat kaverini, hänen koiransa Mila ja vanhempiensa koira Teddy. Aya ja Mila näkivät viime kesänä Ayan ollessa ihan pieni, ja silloin eivät tulleet oikein juttuun. Nyt kuitenkin meni paljon paremmin, ja Mila ja Aya leikkivätkin ihan mukavasti. :)

Alla pieni videopätkä Minin ja Ayan leikkituokiosta. Harmillista kyllä, kännykästäni loppui kesken kuvauksen akku ja video jäi sen takia vähän lyhykäiseksi.

Minillä on huomenna edessään eläinlääkärireissu. Se on melkein parin viikon ajan kakonut satunnaisesti silloin tällöin. Mitään ei tule ulos, mutta joku siellä kurkussa ärsyttää. Tänään soittelin Lahden eläinlääkäriasemalle, ja saatiin huomiselle aika. Mini rauhoitetaan ja kurkku tutkitaan. Huomenna Mini on siis melkoisen tokkuraisena. Luulenpa kuitenkin, että Minille koko asiassa kamalinta on se, ettei se saa aamuruokaa. :D

Meidän kevät näyttää Ayan kanssa oikein aktiiviselta treenaamisen osalta! Ayan kasvattaja, Tomi, sai meidät hommattua Päijät-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen taipparikurssille, vaikka kurssi oli jo kerennyt alkaa. Onneksi meiltä ei kerennyt jäädä väliin kuin teoria ja tasoharjoitustunti. Huomenna mennään meidän ensimmäiselle kerralle, aiheena perusnoudot ja markkeeraukset dameilla. 

Lisäksi ajattelin tässä lähipäivinä ilmoittautua P-H Nuuskujen NOME-koulutuspäivään 2.5 Ayan kanssa. Toukokuussa on myös koulutusviikonloppu Ayalle ja sen sisaruksille sekä erään toisen pentueen koirille. Enköhän mä sen saa koulittua taipparikuntoon kesäksi, toivottavasti jo kesäkuuksi!

Pistetääs loppuun vielä pari kuvaa viime ajalta!

Aya yritti lepuuttaa päätään sohvan selkänojan ja mun jalkani välissä.. :D

Levin rääkkiloma

Viime viikko tuli vietettyä mukavasti Levin maisemissa! Aya ja Mini matkasivat lauantaina äidin ja isän kanssa auton kyydissä pohjoiseen, kun taas minä, siskot ja heidän av(i)omiehensä matkustettiin nopeasti ja mukavasti lentokoneella perässä sunnuntaina. Kuuleman mukaan Minin ja Ayan pitkä matka (taukoineen 13h) sujui oikein hyvin, rauhassa olivat jaksaneet makoilla koko päivän autossa. Taukopaikoilla olivat päässeet vähän jaloittelemaan ja yhdellä metsätiepätkällä kunnolla juoksentelemaan.

Viikko meni pitkälti lumikenkäillessä! Uusi aluevaltaus, tykkäsin tosi paljon. Joskus haluan vielä omistaakkin moiset popot, mutta siihen lienee pitkä aika, kun ovat niin pirun kalliita. Helpottavat kuitenkin kummasti liikkumista lumessa! Kerran otin lumikengän pois ja humpsis, olin vyötäröä myöten lumihangessa. :D

Aloitin kenkäilyn sunnuntaina suht kevyellä lenkillä, matkaa tuli 3,4 km ja aikaa kului 1h 45 min. En siis kulje mitään päätähuimaavaa vauhtia, vaan pysähtelen vähän väliä tiirailemaan maisemia. Lähdin mökiltä kävelemään Levi-tunturia kohti ja nousinkin pienen matkaa ylöspäin, jotta näin vähän maisemia. Koirat olivat lenkin jälkeen aivan puhki, ilmeisesti umpihangessa tarpominen otti koville.

Levitunturin juurella.

Levitunturin rinteessä.

Maanantaina lähdin kenkäilemään Tonttulasta suomaisemiin. Tämä oli ehdottomasti viikon rankin lenkki. Matkaa ei taaskaan kertynyt paljoa (3,6 km), mutta aikaa kului sitäkin enemmän (2 h 25 min). Nätit oli maisemat, ei siinä mitään! Minille lenkki oli aivan liian rankka. Viimeisen kilometrin aikana mietin jo, että pitääkö mun nyt yrittää päästä lähimmälle tielle ja hakea se sieltä autolla vai pitääkö siskon miehen tulla se kantamaan takaisin autolle. :D Loppujen lopuksi kannustamalla Mini jaksoi kuin jaksoikin perille asti. Tämmöstä rääkkiä en Miniltä enää koskaan vaadi, voi toista.

Suomaisemaa.

Suomaisemaa ja Levi-tunturi.

Tiistaina koirilla oli ansaittu lepopäivä pienillä aktiviteeteillä. Käytiin Lapinkylässä katselemassa poroja, taisi olla molemmille ensimmäinen kerta kun moisia otuksia näkivät. Vaan poron kakka kiinnosti niitä paljon enemmän kuin porot itse. :D Iltapäivällä kävin pienellä lumikenkäkävelyllä lähimetsässä ja loppuillan tytöt saivatkin nukkua.

Aya ja poro!

Tytöt Lapinkylässä. Pääsivät poseeraamaan myös parille innokkaalle muksulle. :)

Keskiviikko meni mulla lasketellessa, ja koirat saivat tyytyä hihnalenkkeihin muiden perheenjäsenten toimesta. Taisi olla niille kuitenkin vaihteeksi sopivan kevyttä liikuntaa. :)
Torstaina ja perjantaina kävin taas lumikenkäilemässä. Torstaina matkattiin Ylläkselle Kesänkijärvelle, oli ehdottomasti paras kenkäilyreissu! Aivan ihana sää, lämmin ja aurinkoinen. Kiersin Kesänkijärven kokonaan, matkaa kertyi vajaa viisi kilometriä. Kesänkijärven toisessa päässä oli latukahvila, johon poikkesin Minin ja Ayan kanssa. Minä ostin kuumaa mehua ja munkin, kun taas koirille oli mukana oma eväs: keitetty kananmuna. Mulla oli repussa niille myös viltti mukana, niin ei tarvinnut lumihangessa hytistä. Saatiin paljon hymyjä osaksemme ja muutamia rapsuttelijoitakin kävi. :)

Kesänkijärvellä.

Tytöt latukahvilassa. :)

Perjantaina kenkäilin jokimaisemissa, oli reissun tylsin kenkäilymaasto! Lumikenkiä ei oikeastaan olisi edes tarvinnut, oli niin hyvät moottorikelkkareitti jo valmiina. Käytiin myös latukahvilassa (Marja-Leenassa) samalla tavalla kuin torstainakin, eli viltti ja keitetty kananmuat oli koirille mukana. :D Itse paistelin notskilla makkaraa. Oli kiva päivä, vaikka kenkäily ei reissun parasta antia ollutkaan. Jos jotakuta kiinnostaa, niin mun Sports Trackerista voi katsella tarkempia tietoja lumikenkäreissuista!

Ounasjoella.

Ja tytöt Marja-Leenan latukahvilassa. :)

Ayalle Levin matka teki hyvää. Sillä on viimeisen noin kuukauden ajan ollut ihan ihme käytöstä välillä. Rähisee muka epäilyttäville ja ihmeellisille asioille kauempaa. Nyt kun viikon ajan vilisi joka puolella hiihtäjiä ja muita eriskummallisia ihmisiä, tottui Aya niihin tosi hyvin. Vapaana ollessa ei välittänyt hiihtäjistä ollenkaan, vaan antoi olla. Yhtä laskettelijaa se kyllä haukkui, kun mokona pölähti keskellä metsää meidän ohitse. :D