Ayan kuulumisia ja muuttojännitystä

Ei menny taipparit Ayan kanssa niinku elokuvissa. Ei menny edes niinku treenatessa.
Tosiaan, NOU0 eli hylätty sieltä ihan ansaitusti tuli. Olin kuvitellut, että jos taipparit johonkin kosahtaa, niin laukauksiin tai pupujälkeen, jota ei itse pupulla olla juuri päästy treenaamaan. Mutta ei, hylätty napsahti hakuruudusta, meidän bravuurista ja Ayan lempparista. :--D Aya toimi hakuruudussa oikein hyvin, mutta syystä x ei suostunut ottamaan variksia ylös. Vaikka tuomari ja minä yritettiin sitä lopuksi vielä leikittämällä saada nostamaan varista, niin Aya oli sitä mieltä, että hyi en varmasti koske tohon.
En oikeasti tajua, mistä se tollasen on saanut päähänsä?  Pistän osasyyksi valeraskauden, joka on jo reilu kaksi viikkoa Ayaa piinannut, eikä loppua näy. Aiemmin Aya on kuitenkin ihan hyvin hakenut variksia, ei mitään ongelmia. Nyt meillä on edessä variksien hankinta ja niillä treenaus.  Ainut vaan, että meillä ei ole pakkasessa yhtään tilaa. Kiitos äiti, joka keräsit 150 litraa mustikoita. :D Oon tänään tai viikonlopun aikana hakemassa pari varista joten täytyypi niillä treenata sen minkä treenaa ja viskata pois. En usko, että kovin moni tuttu ottaisi iloisesti vastaan variksia pakastimeen.
Ilmoitin Ayan Kouvolan taippareihin 21.9, silloin siis uusintayritys!


Mutta, on mulla iloisiakin uutisia! Aya kävi tiistaina virallisessa silmätarkastuksessa sekä lonkka- ja kyynärkuvissa. Silmät ok ja lonkka- ja kyynärkuvat näyttivät kuulemma ihan hyviltä. Tarkempaa arviota lääkäri ei antanut. Nyt vaan jännäillään virallisia tuloksia pari viikkoa!

Rauhoituspiikki alkoi vaikuttaa..

Lopullinen nuupahtaminen. :D

Aya oli kyllä niin reppana koko päivän rauhoituksen jälkeen. Kroppa sillä toimi ihan kohtalaisesti alkua lukuunottamatta (jolloin käveli naulakkoa päin ja muutenkin vähän pitkin seiniä), mutta pää kävi sitäkin hitaammalla. Sohvalla istuessaan se tuijotti ulos, mutta yhtäkkiä silmät meni kiinni ja koko koira alkoi vaan valua alaspäin. :D Kunnes yhtäkkiä se havahtui ja sama alkoi alusta. Vanhasta muistista se myös ryntäsi Minin luo Minin alkaessa leikkiä, mutta pysähtyi yhtäkkiä ja jäi taas tuijottamaan ulos.


Meidän Turkuun muutto on nyt virallista, sain nimittäin asunnon! En sitä, mitä hehkutin edellisessä postauksessa, vaan Turun Ylioppilaskyläsäätiöltä opiskelija-asunnon. Kyseessä on n. 30 neliöinen yksiö (jossa keittiö yhdellä seinustalla ja oma wc/suihku), jossa on jaettu eteinen toisen yksiön kanssa. Oikein mukavalta vaikutti. Teen siitä sitten huonepostauksen jahka saan sen jonkin näköiseksi! Sänky ja TV-taso on ostettu kirpparilta jo, sohva enää puuttuu. Mitään uutta ei oikeastaan ole tullut ostettua, ainoastaan verhot olisi tarkoitus ostaa Ikeasta uusina ja mahdollisesti päiväpeittokin.
Asunto sijaitsee Harittussa, jossa on kuulemani mukaan Turun parhaat ulkoilumahdollisuudet. Löytyy paljon luontopolkuja ja ulkoilureittejä, eikä merenrantakaan ole kaukana. Kuulostaa siis oikein ihanteelliselta paikalta mulle ja koirille. Jotenkin elämä ihan Turun keskustassa ei houkuttanut alkujaankaan.
Sain eilen opiskelupaikkani ensimmäisen alustavan lukujärjestyksen, eikä näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin kuvittelin! Pahimmat päivät ovat 8.15-16.15, mutta niitä ei montaa siellä ollut. Yllättävän lyhyitäkin päiviä oli, joten eiköhän koirat selviä päivät hyvin kotosalla. Oon tehnyt päätöksen, että ennen kouluun lähtöä ulkoilutan noita ainakin sen puoli tuntia. Josko se Ayakaan ei sitten ihan kaikkia mun tavaroita tuhoaisi. :D