Toivomani hankikanto on saapunut ja olen käynyt kolme kertaa hiihtelemässä. Vai pitäisiköhän sitä ennemmin kutsua suksilla kävelemiseksi, ei ollut mikään järin hurja vauhti ja tekniikka. :D Hankikannon päällä on muutaman sentin lumipeite, joten vapaalla hiihtotyylillä ei ole ainakaan vielä päässyt menemään. Toivottavasti myöhemmin pääsee, ei toi perinteinen nimittäin ole oikein mun juttu, pirun tylsää hommaa!
Perjantaina jouduin tekemään omaa latua, mutta eilen oli oikein koneella vedetty hyvät ladut.
Mini ja Aya ovat tykänneet hiihtolenkeistä. Latu kulkee metsän reunoja myöten, niin ne rymyävät mieluummin metsän puolella ja syövät pupunpapanoita.
Ministä on tullut ihan kummallinen Ayan juoksujen aikoihin. Hyvällä tavalla kummallinen. Se on aivan älyttömän hellyydenkipeä ja hakee tosi paljon huomiota. Yleensä jos Miniä olis komentanu lattialta sohvalle nukkumaan, niin se olis korkeintaan mulkassu kulmien alta "mitä sä ny kuvittelet, mä nukun nyt tässä". Nyt se sen sijaan tulee heti ja nuolee ja haluaa rapsutuksia ja lopuksi jää köllöttelemään viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti