Kuulumisia!

Oon hirmu laiska kirjottamaan tänne, mutta nyt sain taas innostusta! Kiitos tästä kuuluu Ayan veljelle Repelle. ;) Lukekaa Repen elämästä täältä!

Kaksi viikkoa kesälukiossa sujui hyvin. Asustelin siis tuon ajan siskoni luona lukion lähellä, Aya oli mukana, mutta Mini jäi kotiin. Viikonloppuna kävin kyllä kotosalla Miniäkin moikkaamassa, ettei tullut liian kova ikävä. :)
Olin joka päivä 7h lukiolla opiskelemassa, ja siksi ajaksi Aya teljettiin (kuulostaapa pahalta :D) häkkiaitaukseen. Ensimmäisinä päivinä aitauksessa oli vastassa pienen pieneksi silputtua sanomalehteä, pissat ja ilonen koira. Ensimmäisen viikon lopulla Aya oli kuitenkin rauhoittunut ja ilmeisesti sisäistäny että joutuu olemaan sen ajan yksin, sillä enää ei löytyny pissoja lattialta, eikä sanomalehtiäkään oltu silputtu kovin pieneksi. Kehitystä oli siis selkeästi havaittavissa!
Ensimmäisellä viikolla Aya ja siskon koira Taavi leikkivät keskenään tosi paljon, Pikkuhiljaa nekin rauhoittu, toisella viikolla ne leikkivät enää harvakseltaan. Metsälenkeillä Ayaa vähän pelotti Taavin leikkiyritykset, jotka kieltämättä olis ollu sopivampia vähän isommalle koiralle.
Kokonaisuudessaan viikot menivät tosi mukavasti ja nopeasti. Pissoja tuli paljon useemmin lattialle kuin kotona, liekö ollut yhtään pissatonta päivää? En oikeen ymmärtänyt, kun sen piti illalla päästä puolen tunnin välein pissalle, tai muuten oli kuset lattialla. Sitten se kuitenkin pysty päivällä olemaan 7 tuntia pissaamatta? Ei mahdu mun kaaliin. :D

Sunnuntaina, 14.7, käytiin pentuetapaamisessa kasvattajalla Vantaalla. Oli tosi kiva päivä! Ayan kaikki sisarukset olivat tosi suloisia, mutta voiko muutta odottaakaan. :) Saatiin paaaaljon hyviä vinkkejä, kiitos Tomi! Oli myös tosi kiva nähdä sisarusten omistajia, mukavaa sakkia. ;)
Ayastahan on nyt myös tullut virallisesti No More Aya, sillä kasvattajan Tomin kennelnimi hyväksyttiin!

Ayan kanssa jouduttiin toiseen kertaan kiitämään eläinlääkäriin. Olin Minin, Ayan ja kaverini kanssa yhdellä puisto-/jalkapallokenttäalueella käymässä. Koirat juoksenteli vapaana, ja nuuskuttivat kaikenlaista. Aya tuli käymään mun luonani, ja huomattiin että sille oli tullu pienet patit kumpaankin huuleen. Mietin onko sitä pistäny ampianen, mut tuntu oudolta että se turvotus oli niin tasaista. Hetken päästä turvotus huulissa oli lisääntyny ja sitä oli tullut silmiinkin. Lähdettiin autolle päin, ja ajattelin lähteä kotiin katsastamaan tilannetta. Autolla turvotus oli kuitenkin tosi paha. Huulet tosi isot ja silmät melkein kiinni turvonneet. Ja koira tosi väsynyt. Iski hirveä paniikki, mitä jos se turvottaisi kurkun kiinni eikä Aya sais happea? Lähdin kiireesti Orimattilan eläinlääkärille, mutta eihän se ollut auki. Ei auttanut kuin lähteä äkkiä Lahteen. Tuli aikamoisesti ylinopeutta ajettua, onneksi ei tullut poliisi vastaan. Välillä kokeilin hengittikö Aya edes.
Asemalla eläinlääkäri anto sille kortisonipistoksen, joka vähentäis sitä turvotusta. Sen jälkeen laittoi meidät odottelemaan aulaan. Istuskeltiin siellä puolitoista tuntia, ja lääkäri aina välillä kävi tarkastamassa onko turvotus vähentynyt. Melkein koko ajan Aya nukkui mun sylissä. :) Lopulta päästin lähtemään kotiin. Lääkäri sanoi, että turvotus oli luultavasti allerginen reaktio, esimerkiksi johonkin kasviin. Ampiasen pisto se tuskin oli, sillä pistokohtaa ei näkynyt, ja turvotus oli liian tasainen ollakseen ampiaisen pisto. Saatiin määräykseksi pitää lenkeillä vastedes kyytabletteja mukana, jos turvotusta tulee uudestaan.

Aya eläinlääkärissä. Hieman on naama turvoksissa...

Ja kuvassa kuvassa ei edes näytä niin pahalta kun oikeasti oli.

Miten mulla ei oo mitään asiaa tänne Ministä. :D Sillä menee kuitenkin siis hyvin. Ministä on ehkä tullut enemmän äiskän ja iskän koira. Ei Ayan takia, vaan varmaan sen takia, kun jouduin olemaan pitkiä aikoja sairaalassa, ja raukka on luullut että oon hylännyt sen. :( Se ei ole enää yhtään niin mun perään, kun aiemmin. Se surettaa aika paljon, koska Mini on niin ihana. <3 Nyt mulla onkin projektina saada meistä taas läheisemmät. Ei tuu olemaan helppo homma, sillä Mini on aika loukkaantuvaa sorttia ja sitä saa kyllä lepytellä. Asiaa ei kyllä helpota Aya, jolle Mini on pikkasen mustis.

Nyt kuvia! Niitä on muutama...

Minin uusi harrastus: mutalammikossa snorklaaminen.

Tytöt koisii. :)