Olin tänään Ayan kanssa treenaamassa nomea Malusjärvellä Tuomen Pekan kanssa. Vaikka ei aivan putkeen mennyt, niin todella antoisa reissu oli. :) Sain Pekalta paljon vinkkejä ja neuvoja, joiden avulla on hyvä jatkaa eteenpäin. Tuli huomattua, että olin aika totaalisen hukassa kaikesta. :D Nyt kuitenkin viisaanpana harjoitellaan perusasioita (palautukset ja seuraaminen) kotosalla kuntoon, niin on paljon mielyttävämpää treenailla myöhemmin. Pieni epätoivo siellä metsässä nousi, että eihän tästä nyt tule yhtään mitään, mutta iltaa kohden se epätoivo on vaihtunut innostukseksi ja motivaatiota riittää taas. Toivottavasti päästään ensi viikolla uudestaan yhteistreeneihin mukaan, niistä jää nimittäin paljon enemmän käteen kuin yksin piipertämisestä. Jos olisin jatkanut samaan malliin kuin nyt, olisi taipumuskokeet saaneet jäädä jonnekkin hamaan tulevaisuuteen. :D Kantapään kautta siis kohti parempia tuloksia?
Olin perjantaiyön pois kotoa (terveisiä vaan "kohuabiristeilyltä" :D), ja launtaina palatessani oli vastassa jättikokoinen Aya. Sen vatsa oli turvonnut jalkapallon kokoiseksi. Ilmeisesti Aya oli ulkoa löytänyt jotain todella herkullista syötävää, koska kotona se ei mitään erikoista ollut saanut. Vatsa on ollut löysällä, mutta tänään illalla on jo helpottanut ja turvotuskin lähtenyt kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti