Tänään Aya karkasi ensimmäistä kertaa kunnolla. Se on niin vahvasti hajujen perään, että silloin jalat vain vievät ja koko muu maailma sulkeutuu pois. Ei nää eikä kuule, vaan haju on mielessä. Tänään se huiteli sitten metsässä vajaa kymmenen minuuttia, ennen kuin heräsi omasta ihanasta maailmastaan ja palasi mun ja Minin luokse. Oon ollut niin tottunut siihen, että Mini ei koskaan karkaa (raukalle ei ikimaailmassa tulisi edes mieleen, että sellainen olisi mahdollista :D), niin tämä Ayan reissu tuli pienenä järkytyksenä. Olin kovin huolissani ja aivan varma että nyt se on jäänyt jonnekkin mäyränkoloon jumiin tai satutttanut itsensä. Ehdin jo lähteä suksillä metsän puolelle ihmettelemään, että mihin sen jalanjäljet oikein vievät. :D Taidan alkaa täst edes pitämään Ayalla pantaa kaulassa ja taidan myös teettää siihen nimilapun puhelinnumeroineen, koska Ayaan ei voi luottaa tässä asiassa samalla tavalla kuin Miniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti