Alunperin suunnitelmissa oli mahdollisesti saada sijoitusnarttu toisaalta elokuussa, mutta siihen pentueeseen ei syntynyt kuin yksi ainokainen tyttö, joten suunnitelma kariutui siihen. Tämän jälkeen Eija, Minin toinen omistaja, tarjosi sijoitukseen heillä reilun kuukauden asunutta Ayaa, ja meillehän se sitten muutti.
Neiti on sopeutunut aivan mielettömän hyvin, ei ole ikävöinyt aiempaan kotiinsa eikä edes äitiä ole tullut ikävä. Oikein reipas tyttö!
Mietin välillä, että minkä Minin kaksoisolennon mä olen saanut käsiini. :D Vaikka niiden värityksellä on eroa kuin yöllä ja päivällä (Aya on musta), olen jo tässä muutaman päivän aikana huomannut Minissä ja Ayassa monta yhteistä piirrettä.
Aya on varsinainen sylivauva. Tykkää olla sylissä, tunkee aina sohvalle viereen nukkumaan, nukahtaa syliin, aamulla jos otan sen sänkyyn, nukutaan me molemmat sikeästi vielä pari tuntia vierekkäin. Jos se ottaa lelun jota alkaa pureskelemaan, pitää sen tunkea syliin sitä tekemään. Ihan täydellinen koira mulle, koska oon Minin kanssa tottunut niin siihen, että koira tykkää olla vieressä ja sitä saa käännellä miten tykkää. Mitenkähän selviin sitten joskus, jos joku tuleva koira ei voi sietää sylissä oloa? :D
Aya ei alkuun juuri pureskellut mitään, nyt muutamana viime päivinä se on yrittänyt käydä pahviroskiksella varkaissa. Tänään jätettiin se ensimmäistä kertaa ihan yksin, kun lähdettiin kaikki suunnistamaan (myös Mini). Teljettiin raukka pesuhuoneeseen viltin, vesikipon, sanomalehden ja parin lelun kanssa. Alkuun se taisi hieman vikistä ja raapia ovea, mutta aika nopeasti se ilmeisesti hiljeni. Kun tultiin takaisin, oli Aya repinyt säärisuojat, lakin ja pefletin alas semmosesta kuivausjutusta, mutta ei ollut kuitenkaan rikkonut niitä. Täytyy varmaan ensi kerralla jättää se koko taloon vapaaksi ja katsoa miten käy sitten.
Aya on ihan tajuttoman pillikuuliainen. Mä en voi käsittää miten se voi olla tommonen noin pienenä. :D Siinä missä Mini pillitettäessä löntystää luokse kierrellen ja kaarrellen jahka on ensin katsastanut mielenkiintoiset jutut (ai miten niin siitä on tullu kuriton? :D), Aya pinkaisee samantien luokse hirveällä vauhdilla. Ihan sama onko sillä jokin hyvä haju kesken, onko se löytänyt jotain herkullista syötävää maasta tai onko se kipittämässä missä vaan, aina se tulee saman tien luokse. Ihan käsittämätöntä. Se tulee vaikka ei edes näkisi missä olen.
Me oltiin juhannus mökkeilemässä isommalla porukalla, 14 ihmistä ja 5 koiraa. Aya oli älyttömän reipas ja tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa. Etenkin siskon 45 kiloisen valkkari Taavin kanssa se on oikein hyvää pataa. On muuten rohkea koira, kun ruoanahneena meni Taavin ruokakipolle sen syödessä ja rupesi ahmimaan täysin siemauksin. Olisin ehkä ite miettiny pari kertaa uskallanko vai en. :D
Aya joutui juhannuksena ensimmäistä kertaa uimaan. Heitettiin Minille ja Taaville keppi laiturin päästä ja ne pinkaisi sen perään ja Aya tietysti niiden perään. Raukan jarrut pettivät ja se tipahti järveen. :D Äkkiä se ui laiturille ja iski etutassunsa siihen ja odotti pelastajaansa. Täytyihän se sieltä sitten pelastaa, niskasta kiinni ja ylös.
Mini ei ole hirveän innoissaan Ayasta. Onhan nyt Hänen Arvon Prinsessansa aseman törkeästi uhattuna moisen rääpäleen takia. Ensimmäisen päivän se teki lähes kuolemaa, mutta onneksi juhannuksen mökkeily piristi sitä. Nyt kotona se on ollut jo vähän reippaampi.
Välillä kun Aya haluaisi leikkiä, Mini vain murahtaa sille tai lähtee muualle. Usein Aya myös käy suoraan Minin päälle nukkumaan tai istuu sen päälle leikkimään lelulla. Ihme kyllä silloin Mini harvoin lähtee pois.
Eiköhän Minikin Ayasta vielä opi tykkäämään ajan kanssa, kunhan me muistetaan vaan huomioida meidän pikku prinsessaa tarpeeksi.:)
Muutama kuva Ayasta sekä Ministä! Oon ottanut tosi vähän jostain syystä kuvia, pitäis vissiin ryhdistäytyä ennen kuin pikkunen kasvaa ihan mahdottoman kokoiseksi. Ja täytyy ilmeisesti myös vaihtaa otsikkokuvakin. Harmi, tuo on niin ihana.
 |
| Kaljatölkinnoutaja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti