Jee, vihdoinkin Ministä löytyi sitä kauan kaivattua vauhtia agiradalla! Oli meinaan hieman eri ääni kellossa sekä perjantain treeneissä että sunnuntain kisoissa, kun oli vähän paremmat herkut tiedossa. On se vaan aika ahne, mutta niinhän labradorin kuuluukin. ;)
Päätin tosiaan kokeilla, josko Miniin saisi vähän vauhtia astetta paremmilla herkuilla. Treenikassiin lähti pallon, namien ja veden lisäksi Racinelin kasvispohjainen puruluu. Annoin Minin vähän jäystää ja nuuskutella luuta ennen treenirataa, ja vitsit mikä vauhti siitä lähti! Oli meinaan varmaan ensimmäinen treenikerta, kun jouduin itekkin juoksemaan täyttä vauhtia. :D Tietää ainakin, että treenikassin sisältöön kuuluu tästä lähin myös puolikas puruluu!
Oon tosi tyytyväinen siihen, että sain Miniin vauhtia, mutta tuli siinä sivussa huono sivuvaikutuskin. Mini meinaan ensimmäistä kertaa ikinä veti väärään päähän putkea! Sillä oli niin hirmunen kiire, ettei se kerinnyt kunnolla lukemaan mua ja viiletti lähempään päähän putkea. Tai sitten mä en vaan tarpeeks selvästi ohjannut sitä, sillä aiemmin hiljasemmalla vauhdilla se keskitty niin hyvin mun ohjaukseen, että se poimi kaikki pienetkin ohjausliikkeet eikä suinkaan rynninyt suin päin lähimpään päähän putkeen. Joudun siis näköjään ottamaan vähän tiukemman linjan, ettei se pääse useemmin karkaamaan lapasesta.
Sunnuntaina meillä oli P-HAU:n ja Kanavan Koirakillan välinen ystävyysottelu, jossa oltiin mölleissä kisaamassa. Rata oli aika helppo ja Mini irtos tosi hyvin (takaaleikkaukset alkaa vihdoin sujumaan kunnolla!), koska mulla oli luupalkka sille tiedossa. :D Pari mokaa kävi, minkä takia ei sijoituttu. Mulla tuli yhdessä kohtaa rataa unohdus, jolloin en kerennyt ohjaamaan Miniä kunnolla seuraavalle hypylle ja Mini veti ohi. Kieltohan siitä tuli. Lisäksi Mini tipautti viimeisen hypyn riman.
Ja Mini meinasi taas karata lapasesta! Tää on mulle ihan uutta, koska yleensä se seuraa mua vähän liiankin tiiviisti. Nyt se meinas yhden hypyn jälkeen rynnätä putkelle joka oli suoraan edessä, eikä hypylle oikeella, minne siis olisi pitänyt mennä. Olisinhan mä sitä äänellisestikkin ohjannut sille hypylle, mutta kun ennen se on seurannut niin tiiviisti ohjausta ettei oo tarvinnut! Toi luu tekee kyllä ihmeitä.:D Nyt alkoi uudet tuulet meidän agiuralla.
Otettiin kisojen jälkeen hallissa vähän keppejä, ja Minihän osas ne! Tai no ainakin toiseen suuntaan. :D Musta tuntuu, että ne virheet mitä tapahtuu, on mun epävarmuuden syytä. En vaan luota että se osais kepit, ja sillon meen yleensä ohjaamaan sitä ihan turhaan.
Voivoi, kaipa tää tästä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti