Treenivideoita

 Sain nyt aikaiseksi ottaa pari videota, tokoilusta ja lähihausta. Markkeerauksesta otan varmaankin tässä viikonloppuna, eli sekin tulee sitten aikanaan!

  Toko. Seisomista oltiin aloitettu opettelemaan päivää ennen videon ottamista, eli se on Ayalle ihan uusi juttu. Hyvin se kuitenkin oppi, sen, tuohon vaiheeseen päästiin viiden minuutin opettelulla. :D Maahanmenoa ollaan vissiin jankattu vähän liikaa kuten näkyy, seisomisen jälkeenhän pyysin Ayaa sivulle, mutta neiti päättikin käydä maate. Seuraaminen on mun ehdoton heikkous. Mä en vaan osaa. :D Oon semmonen mämmikoura, että puolet nakinpaloista lentelee ympäri nurtsia. Lisäksi Aya on niin ahne, että se syö mun sormetkin, ja se sattuu ihan pirusti. Pitää vissiin alkaa käyttämään tumppua tossa imuttamiskädessä, niin mulla säästyy sormet pahemmilta vaurioilta. :D
Lähihaku. Just kun pääsin edellisessä postauksessa kehumaan, että Aya ei tiputa damia tai tennispalloa.... :D 


Ayalla oli tänään sen elämän kaamein aamupäivä, ainakin luulisin niin. Raukka nimittäin sai sähköiskun hevospaimenesta. Kyllä tuli pienestä koirasta sellanen huuto että.. Ja juoksi äkkiä sisälle ja teki hätäpissat lattialle. Eihän se auttanut ottaa kun syliin, kun raukka niin tärisi ja oli iha peloissaan. Onneksi se siitä sitten rauhoittui, ja nyt alkaa olemaan koko koira jo normaali. Täytynee lähteä viemään sitä pihalle, ja katsoa uskaltaako se ylipäätänsä ovesta enää edes ulos astua. :D

Sitten mun täytyy vielä jakaa oma kauhea kokemukseni. :D Näin nimittäin karmasevaa unta pari yötä sitten, varmasti hirveintä ikinä. Olin unessa kotona ja takassa oli ollu tuli, josta oli sillä hetkellä hiillos jäljellä. Istuskelin takan edessä ja sitten Mini käveli siihen. Se oli tosi sairaan näkönen, just semmonen että nyt on munuaiset alkanu pettämään. Ajattelin että sen olis parempi, jos sen ei tarvitsis kärsiä. Nostin sen ja laitoin takkaan hiillosten päälle makaamaan kyljelleen, selkä muhun päin. Se makasi siinä hetken, ja nosti sitten päänsä ja katto mua tosi surullisesti. Sitten se vaihto kyljeltä toiselle, ja sen toinen kylki oli palanu hiilloksesta mustaksi. Sitten se oli vähän aikaa siinä, kunnes sen silmät meni kiinni ja se kuoli. Tajusin vasta sitten mitä olin tehny, ja loppu unen mä vaan itkin ja ryntäilin paikasta toiseen. Vielä herätessäkin mä tärisin ja oli muutenkin tosi ahdistunu olo. Hyi että kun se uni oli niin älyttömän todenmukanen. Mulla oli siinä Aya ja Taavikin oli meillä hoidossa. Olin samaa aikaa tosi helpottunut, että ihmeissäni, kun tajusin että se oli unta. Toivottavasti en enää ikinä nää tollasta unta, Mini oli siinä niin äärettömän surullisen näkönen, että mua ihan rupee itkettää ku edes ajattelen sitä. :(