Tervetuloa tutustumaan uudistettuun blogiin:
torstai 9. tammikuuta 2014
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
11 kysymystä -haaste
Saatiin 2Black-blogilta 11-kysymystä haaste, olkaat hyvät!
1. Mistä koirasi nimi / koiriesi nimet on keksitty? Kuka ne keksi ja kuinka?
Harmillista kyllä, en ole itse vielä kertaakaan päässyt vaikuttamaan mulle tulleen koiran nimeen, mutta ehkä sekin vielä joskus tapahtuu. :D
Mini muutti mun luokse Eijalta kolmevuotiaana, eli nimi on tullut Eijalta. Viralliselta nimeltäänhän Mini on Jummi-Jammin Minea, eli sieltä tuo tulee. Oon aina pitänyt Minin nimestä ihan älyttömästi, joskus ennen kuin Mini mulle tuli, ajattelin että nimeän vielä joskus jonkun oman koirani Miniksi, koska Mini on paras. Mutta eipä tarvinnut, kun aito orginal Miniskuukkeli tulikin mulle.
Ayan nimi tulee suoraan virallisesta nimestä (No More Aya) ja on myöskin tullut Eijalta, sillä Aya muutti mulle 3,5 kk ikäsenä. Mulla kesti aika kauan tottua Ayan nimeen, sillä mun mielestä Aya näytti ihan Nipsulta. :D Nyt siihen on kuitenkin jo tottunut, vaikka aika usein tuota tulee kutsuttua muillakin nimillä kuin Aya (Maija, Aisku, Maisku, Maikki jne jne).
2. Kuinka pitkään odotit nykyistä koiraasi/koiriasi? (Tulivatko ne viikon varoitusajalla vai monen vuoden pohdinnan jälkeen?)
Sekä Mini että Aya ovat tulleet melko lyhyellä varoitusajalla, eivät tosiaankaan vuosien pohdinnan tuloksena. :D Olin kyllä haaveillut koirasta ennen Minin tuloa jo jonkin aikaa, mutta vanhemmat eivät halunneet pentua taloon. Olin myös katsellut aikuisia myytäviä noutajia, mutta en ollut kuitenkaan uskaltanut viedä asiaa eteenpäin, taisi ajatus omasta koirasta kuitenkin jollain tavalla pelottaa. Olin puhunut kaverinikin kanssa, että koira täytyy saada ja voi että kun Mini olisi täydellinen. Ja noin viikkoa myöhemmin Eija tarjosi mulle Miniä. Siinä vaiheessa ei paljon vanhemmilta kyselty että sopiikos tälläinen, vaan ilmoitin että Mini muuttaa meille.
Ayan ei alunperin pitänyt tulla mulle, mutta niin siinä vain kävi. Alunperin minulle piti tulla toiselta kasvattajalta narttu, mutta sinne ei syntynyt kuin yksi, joka jäi kasvattajalle. Aya oli siinä vaiheessa asustanut jo jonkin aikaa Eijalla ja lopulta Aya muutti mun luokse sijoitukseen.
3. Millaisia huonoja tapoja koirallasi / koirillasi on?
Aya on välillä niin ärsyttävä ettei ole tosikaan. :D Se suhtautuu tosi epäilevästi kaikkeen uuteen ja outoon. Ei tarvitse kun kadulla kävellä joku vähänkään erikoinen heppu, niin se on jo karvat pystyssä muristen hihnan päässä, että mikäs toi nyt oikein on. Lisäksi meille on muodostunut täällä kaupungissa asuessa ongelmaksi hihnakäyttäytyminen koiria ohittaessa. Toi ei ole remmirähjä, mutta vetää ja on karvat pystyssä. Yksi ärsyttävä tapa on myös tavaroiden tuhoaminen silloin tällöin (RIP kaukosäädin 19.9.2013).
Minillä ei oo äsyttäviä tapoja, se on täydellinen. :D Välillä se sais olla vähän vähemmän passiivinen, mut muuten Mini on the koira.
4.Oletko löytänyt "the rodun" (ja mikä se on) vai jakautuuko kiinnostuksesi useiden rotujen kesken (minkä tyyppiset rodut / mitkä rodut)?
Uskon löytäneeni "the rodun", eli labradorinnoutajan. Kiinnostusta muitakin rotuja kohtaan löytyy, mutta koiran hankkiminen ei nyt ole mitenkään ajankohtaista, niin en ole edes miettinyt toisen rotuisen koiran ottamista. Olen kiinnostunut englanninvinttikoirasta, irlanninsusikoirasta, tanskandoggista ja kiharakarvaisesta noutajasta. Mitkään pikkukoirat ei ole yhtään mua varten.
5. Kuka/ketkä ovat vaikuttaneet eniten koulutustapoihisi ja mielipiteisiisi koirien hyvinvoinnista (esim. ruokinnan ja päivittäisen koiranhoidon osalta)?
Koulutustapoihin on vaikuttaneet paljon ihmiset, joiden kanssa oon treenannut ja joiden koulutuksissa oon käynyt. Lisäksi olen itse tietysti joutunut vähän miettimään mikä sopii omille koirille ja mikä ei. Oon rakentanut mun koulutustapani useiden ihmisten neuvoista, miettinyt niistä mitä just mun kannattaa käyttää.
Koirien ruokinnasta olen oppinut mielettömästi eräältä koirafoorumilta (kuulostaa ehkä pahalta, mutta kyseessä oikeasti tosi laadukas foorumi, ei mikään petsie tai koirat.com). Minin ruokintaan en oo voinut vaikuttaa, sillä se syö eläinlääkärin suosittelemaa ruokaa munuaisvian takia. Mutta Aya syö nyt tosi lihapitoista ja laadukasta ruokaa, ilman kaikkia hyviä vinkkejä ja faktoja mitä oon saanut, se varmaan vetäis jotain viljasapuskaa.
Päivittäiseen koiranhoitoon en oikeen osaa vastata. Arjessa oppii parhaiten mikä toimii ja mikä ei.
1. Mistä koirasi nimi / koiriesi nimet on keksitty? Kuka ne keksi ja kuinka?
Harmillista kyllä, en ole itse vielä kertaakaan päässyt vaikuttamaan mulle tulleen koiran nimeen, mutta ehkä sekin vielä joskus tapahtuu. :D
Mini muutti mun luokse Eijalta kolmevuotiaana, eli nimi on tullut Eijalta. Viralliselta nimeltäänhän Mini on Jummi-Jammin Minea, eli sieltä tuo tulee. Oon aina pitänyt Minin nimestä ihan älyttömästi, joskus ennen kuin Mini mulle tuli, ajattelin että nimeän vielä joskus jonkun oman koirani Miniksi, koska Mini on paras. Mutta eipä tarvinnut, kun aito orginal Miniskuukkeli tulikin mulle.
Ayan nimi tulee suoraan virallisesta nimestä (No More Aya) ja on myöskin tullut Eijalta, sillä Aya muutti mulle 3,5 kk ikäsenä. Mulla kesti aika kauan tottua Ayan nimeen, sillä mun mielestä Aya näytti ihan Nipsulta. :D Nyt siihen on kuitenkin jo tottunut, vaikka aika usein tuota tulee kutsuttua muillakin nimillä kuin Aya (Maija, Aisku, Maisku, Maikki jne jne).
2. Kuinka pitkään odotit nykyistä koiraasi/koiriasi? (Tulivatko ne viikon varoitusajalla vai monen vuoden pohdinnan jälkeen?)
Sekä Mini että Aya ovat tulleet melko lyhyellä varoitusajalla, eivät tosiaankaan vuosien pohdinnan tuloksena. :D Olin kyllä haaveillut koirasta ennen Minin tuloa jo jonkin aikaa, mutta vanhemmat eivät halunneet pentua taloon. Olin myös katsellut aikuisia myytäviä noutajia, mutta en ollut kuitenkaan uskaltanut viedä asiaa eteenpäin, taisi ajatus omasta koirasta kuitenkin jollain tavalla pelottaa. Olin puhunut kaverinikin kanssa, että koira täytyy saada ja voi että kun Mini olisi täydellinen. Ja noin viikkoa myöhemmin Eija tarjosi mulle Miniä. Siinä vaiheessa ei paljon vanhemmilta kyselty että sopiikos tälläinen, vaan ilmoitin että Mini muuttaa meille.
Ayan ei alunperin pitänyt tulla mulle, mutta niin siinä vain kävi. Alunperin minulle piti tulla toiselta kasvattajalta narttu, mutta sinne ei syntynyt kuin yksi, joka jäi kasvattajalle. Aya oli siinä vaiheessa asustanut jo jonkin aikaa Eijalla ja lopulta Aya muutti mun luokse sijoitukseen.
3. Millaisia huonoja tapoja koirallasi / koirillasi on?
Aya on välillä niin ärsyttävä ettei ole tosikaan. :D Se suhtautuu tosi epäilevästi kaikkeen uuteen ja outoon. Ei tarvitse kun kadulla kävellä joku vähänkään erikoinen heppu, niin se on jo karvat pystyssä muristen hihnan päässä, että mikäs toi nyt oikein on. Lisäksi meille on muodostunut täällä kaupungissa asuessa ongelmaksi hihnakäyttäytyminen koiria ohittaessa. Toi ei ole remmirähjä, mutta vetää ja on karvat pystyssä. Yksi ärsyttävä tapa on myös tavaroiden tuhoaminen silloin tällöin (RIP kaukosäädin 19.9.2013).
Minillä ei oo äsyttäviä tapoja, se on täydellinen. :D Välillä se sais olla vähän vähemmän passiivinen, mut muuten Mini on the koira.
4.Oletko löytänyt "the rodun" (ja mikä se on) vai jakautuuko kiinnostuksesi useiden rotujen kesken (minkä tyyppiset rodut / mitkä rodut)?
Uskon löytäneeni "the rodun", eli labradorinnoutajan. Kiinnostusta muitakin rotuja kohtaan löytyy, mutta koiran hankkiminen ei nyt ole mitenkään ajankohtaista, niin en ole edes miettinyt toisen rotuisen koiran ottamista. Olen kiinnostunut englanninvinttikoirasta, irlanninsusikoirasta, tanskandoggista ja kiharakarvaisesta noutajasta. Mitkään pikkukoirat ei ole yhtään mua varten.
5. Kuka/ketkä ovat vaikuttaneet eniten koulutustapoihisi ja mielipiteisiisi koirien hyvinvoinnista (esim. ruokinnan ja päivittäisen koiranhoidon osalta)?
Koulutustapoihin on vaikuttaneet paljon ihmiset, joiden kanssa oon treenannut ja joiden koulutuksissa oon käynyt. Lisäksi olen itse tietysti joutunut vähän miettimään mikä sopii omille koirille ja mikä ei. Oon rakentanut mun koulutustapani useiden ihmisten neuvoista, miettinyt niistä mitä just mun kannattaa käyttää.
Koirien ruokinnasta olen oppinut mielettömästi eräältä koirafoorumilta (kuulostaa ehkä pahalta, mutta kyseessä oikeasti tosi laadukas foorumi, ei mikään petsie tai koirat.com). Minin ruokintaan en oo voinut vaikuttaa, sillä se syö eläinlääkärin suosittelemaa ruokaa munuaisvian takia. Mutta Aya syö nyt tosi lihapitoista ja laadukasta ruokaa, ilman kaikkia hyviä vinkkejä ja faktoja mitä oon saanut, se varmaan vetäis jotain viljasapuskaa.
Päivittäiseen koiranhoitoon en oikeen osaa vastata. Arjessa oppii parhaiten mikä toimii ja mikä ei.
6. Millaiset tulevaisuudenodotukset sinulla on koirasi / koiriesi kanssa? Oletko suunnitellut uusia harrastuksia, pentueita koirillesi, mahtavia tittelirivejä?
Minille toivon vaan mahdollisimman pitkää ja tervettä elämää, toivon ettei sen munuaisvika ala vaivata vielä pitkään aikaan.
Ayan kanssa haluaisin alkaa harrastamaan agilityä ja tokoa (tokoa voisin joo alkaa ihan itseksenikin harrastamaan, mutta oon niin laiska että tarviin ryhmän jonka kanssa treenaan säännöllisesti). Mulla ei ole tittelirivejä suunnitelmissa, en usko että mun luonne riittää niin pitkäjänteiseen treenaamiseen mitä vaikka valioituminen vaatii. Kokeisiin ollaan kyllä osallistumassa noutajien metsästyskokeissa (lähinnä WT), katsotaan miten pitkälle siinä rahkeet riittää. Pentuja mä en itse aio Ayalle teettää, koska tietotaitoa ei ole tarpeeksi, mutta katsotaan haluaako Eija teettää sillä joskus pennut.
7. Missä asioissa sinulla on vielä opittavaa koirien kanssa? Mitkä asiat koet handlaavasi hyvin?
Kauhian vaikia kysymys. Opittavaa mulla on ihan kaikessa näin lyhkäsesti sanottuna. En koe osaavani mitään niin hyvin, että voisin muita lähteä neuvomaan ja opastamaan. Mutta kai mä keskiverto koiranomistajaa enemmän tiedän koirien ruokinnasta ja eri harrastuslajeista. Kai. On tämä suomalainen vaatimattomuus sitten hieno asia.
8. Onko olemassa koirarotua jonka haluaisit, mutta et voi syystä tai toisesta ottaa? Mikä ja miksi?
No nelosessa jo vähän vastailinkin tähän, eli nuo rodut mitkä mainitsin. Nyt en kyllä halua minkään rotuista koiraa, kahdessa on ihan tarpeeksi mulle.
9. Millaisia luonteenpiirteitä arvostat koirassa? Millainen olisi sinulle luonteeltaan täydellinen koira (vaikka luonnetestipistein tms.)?
Luonnetestipistein en voi lähteä sanomaan, koska en siihen ole perehtynyt juuri ollenkaan.
Mutta sillä tavalla lyhykäisyydessään täydellinen koira luonteeltaan on Mini muutamilla muutoksilla. Mini on semmonen viilipytty jolla on lehmän hermot. Mini on myös tosi ennalta-arvattava ja rauhallinen. Kaipaisin siihen kuitenkin vähän lisää sähäkkyyttä ja innokkuutta, mitä Ayassa taas on riittämiin.
10. Oletko pitänyt koirista koko elämäsi, vai oppinut nauttimaan koiraseurasta vasta myöhemmin elämässä?
Oon pikkusesta asti pitänyt eläimistä, mutta en niin erikoisesti koirista. Meidän perhe (lähinnä äiti) oli kaikkea muuta kuin koiraihminen. Sitä ei nyt kyllä uskoisi, tuolla se sohvalla köllöttää tälläkin hetkellä Mini kainalossa.
Koirista innostuin joskus kymmenen vuotiaana isosiskoni entisen poikaystävän koiran myötä. Muska oli meillä aina välillä hoidossa ja siitä lähtien on koirat ollu Se Juttu.
11. Kuinka läheisesi suhtautuvat koiriisi?
Älyttömän hyvin. Äitille ja iskälle noi on tosi tärkeitä, nyt kun muutin Turkuun niin ne aina odottaa että koirat tulis viikonloppuna käymään. Ihan sama tuunko mä, mutta kuhan Mini ja Aya tulee. :D Isosiskot tykkää näistä myös älyttömästi, nämä on tälläsiä koko perheen vauvoja.
Mun 93-vuotiaalle mummille koirat on kanssa semmonen ilonaihe ja päivän piristys. Etenkin Mini on ihan mummin koira.
Kysymyksiin vastaamisen lisäksi haasteeseen kuuluisi keksiä itse uudet 11 kysymystä ja haastaa blogeja. Antakaa kuitenkin anteeksi laiskuuteni, ajattelin nimittäin skipata tämän osuuden. Jos joku nyt ihan välttämättä haluaa vastata keksimiini kysymyksiin ja tulla haastetuksi, niin siinä tapauksessa voin pistää haastetta eteenpäin. :D
Minille toivon vaan mahdollisimman pitkää ja tervettä elämää, toivon ettei sen munuaisvika ala vaivata vielä pitkään aikaan.
Ayan kanssa haluaisin alkaa harrastamaan agilityä ja tokoa (tokoa voisin joo alkaa ihan itseksenikin harrastamaan, mutta oon niin laiska että tarviin ryhmän jonka kanssa treenaan säännöllisesti). Mulla ei ole tittelirivejä suunnitelmissa, en usko että mun luonne riittää niin pitkäjänteiseen treenaamiseen mitä vaikka valioituminen vaatii. Kokeisiin ollaan kyllä osallistumassa noutajien metsästyskokeissa (lähinnä WT), katsotaan miten pitkälle siinä rahkeet riittää. Pentuja mä en itse aio Ayalle teettää, koska tietotaitoa ei ole tarpeeksi, mutta katsotaan haluaako Eija teettää sillä joskus pennut.
7. Missä asioissa sinulla on vielä opittavaa koirien kanssa? Mitkä asiat koet handlaavasi hyvin?
Kauhian vaikia kysymys. Opittavaa mulla on ihan kaikessa näin lyhkäsesti sanottuna. En koe osaavani mitään niin hyvin, että voisin muita lähteä neuvomaan ja opastamaan. Mutta kai mä keskiverto koiranomistajaa enemmän tiedän koirien ruokinnasta ja eri harrastuslajeista. Kai. On tämä suomalainen vaatimattomuus sitten hieno asia.
8. Onko olemassa koirarotua jonka haluaisit, mutta et voi syystä tai toisesta ottaa? Mikä ja miksi?
No nelosessa jo vähän vastailinkin tähän, eli nuo rodut mitkä mainitsin. Nyt en kyllä halua minkään rotuista koiraa, kahdessa on ihan tarpeeksi mulle.
Luonnetestipistein en voi lähteä sanomaan, koska en siihen ole perehtynyt juuri ollenkaan.
Mutta sillä tavalla lyhykäisyydessään täydellinen koira luonteeltaan on Mini muutamilla muutoksilla. Mini on semmonen viilipytty jolla on lehmän hermot. Mini on myös tosi ennalta-arvattava ja rauhallinen. Kaipaisin siihen kuitenkin vähän lisää sähäkkyyttä ja innokkuutta, mitä Ayassa taas on riittämiin.
10. Oletko pitänyt koirista koko elämäsi, vai oppinut nauttimaan koiraseurasta vasta myöhemmin elämässä?
Oon pikkusesta asti pitänyt eläimistä, mutta en niin erikoisesti koirista. Meidän perhe (lähinnä äiti) oli kaikkea muuta kuin koiraihminen. Sitä ei nyt kyllä uskoisi, tuolla se sohvalla köllöttää tälläkin hetkellä Mini kainalossa.
Koirista innostuin joskus kymmenen vuotiaana isosiskoni entisen poikaystävän koiran myötä. Muska oli meillä aina välillä hoidossa ja siitä lähtien on koirat ollu Se Juttu.
11. Kuinka läheisesi suhtautuvat koiriisi?
Älyttömän hyvin. Äitille ja iskälle noi on tosi tärkeitä, nyt kun muutin Turkuun niin ne aina odottaa että koirat tulis viikonloppuna käymään. Ihan sama tuunko mä, mutta kuhan Mini ja Aya tulee. :D Isosiskot tykkää näistä myös älyttömästi, nämä on tälläsiä koko perheen vauvoja.
Mun 93-vuotiaalle mummille koirat on kanssa semmonen ilonaihe ja päivän piristys. Etenkin Mini on ihan mummin koira.
Kysymyksiin vastaamisen lisäksi haasteeseen kuuluisi keksiä itse uudet 11 kysymystä ja haastaa blogeja. Antakaa kuitenkin anteeksi laiskuuteni, ajattelin nimittäin skipata tämän osuuden. Jos joku nyt ihan välttämättä haluaa vastata keksimiini kysymyksiin ja tulla haastetuksi, niin siinä tapauksessa voin pistää haastetta eteenpäin. :D
tiistai 24. syyskuuta 2013
Taipparit - check!
Tekstiä koristamassa kuvia tämän päivän lenkiltä, oli aivan mielettömän kaunis syysilta! Kuvat otettu iPhonella.
Viime lauantaina (21.9) tapahtui pieni ihme, eli läpäistiin taipparit Ayan kanssa! Tuomarina oli Ari-Pekka Fontell.
Vesinoudot meni hyvin, palautus oli paljon suorempi ja nopeampi kuin pitkään aikaan. Ei ollut sellaista ihme kiertelyä ja kaartelua, mitä meillä aiemmin esiintyi vesinoudoissa riistalla. Ayan ote riistaan saisi edelleen olla parempi, eli riistalla tarvitsisi vaan jatka ahkerasti harjoittelua niin muodostuisi hyvä ote rutiiniksi.
Hakuruutu meillä meni jälleen suoraan sanottuna päin persettä. En tiedä mikä tossa hakuruudussa nyt oikeen mättää. Treenatessa menee älyttömän hyvin, noissa taipparitilanteissa taas ei. Aya ei suostunut ottamaan heittolintua ylös houkutteluista huolimatta, en ymmärrä mikä siinä oli. Samahan kävi siis meidän ensimmäisellä taippariyrityksellä. Onneksi tuomari antoi mun lähettää Ayan uudestaan ja saatiin muutama lintu ylös. Aya työskentelee hakualueella tosi hienosti, mutta lintujen ylösotto ja palautus on jotain ihan kamalaa. En oikein tiedä miten lähtisin tätä ongelmaa ratkomaan, nimittäin treeneissä toi toimii tosi hyvin.
Pupujälki meni myös ihan hyvin. Ei ollut parasta Ayaa, mutta hienosti saatiin pupu talteen. Aloitti jäljestämään tosi hienosti, mutta jonkun matkan päässä jalat vei liian lujaa, nenä irtosi maasta ja etsi silmillään. Musta pupu suussaan se kuitenkin takaisin tuli, eli olen tyytyväinen.
Laukauksiin Aya suhtautui oikein hyvin. Otin sen autosta vasta kun edellisen koirakon kumpikin laukaus oli ohi. Se kyllä siinä vaiheessa tärisi ja oli häntä koipien välissä, mutta kun lähdettiin omaan vuoroon, niin meni ihan reippaasti. Ei välittänyt suoritusten aikana laukauksista, vaan toimi sen osalta hyvin ja pupujäljelle lähdettäessä ei tuntunut edes muistavan, että aiemmin oli ammuttu. Kehitystä siis sen osalta havaittavissa!
Ilmoitin Ayan Tuomen Pekan kannustuksesta Kärkölän WT-kokeeseen 12.10. Siellä onkin tutut tuomarit, nimittäin taipparin tuomaroinut Ari-Pekka Fontell sekä Ayan kasvattaja Tomi Sarkkinen. :) Oon ihan supersuper onnellinen jos saadaan tuolta jokin muu kuin nollatulos, se olis meille jo tosi iso saavutus!
Loppuun vielä iloisia uutisia Ayan terveystuloksista, jotka saapuivat viime viikolla. Kyynärät 0/0, lonkat B/B. Eihän ne lonkat parhaat mahdolliset ole, mutta olen silti tosi tyytyväinen näihin tuloksiin. :)
Viime lauantaina (21.9) tapahtui pieni ihme, eli läpäistiin taipparit Ayan kanssa! Tuomarina oli Ari-Pekka Fontell.
Vesinoudot meni hyvin, palautus oli paljon suorempi ja nopeampi kuin pitkään aikaan. Ei ollut sellaista ihme kiertelyä ja kaartelua, mitä meillä aiemmin esiintyi vesinoudoissa riistalla. Ayan ote riistaan saisi edelleen olla parempi, eli riistalla tarvitsisi vaan jatka ahkerasti harjoittelua niin muodostuisi hyvä ote rutiiniksi.
Ilmoitin Ayan Tuomen Pekan kannustuksesta Kärkölän WT-kokeeseen 12.10. Siellä onkin tutut tuomarit, nimittäin taipparin tuomaroinut Ari-Pekka Fontell sekä Ayan kasvattaja Tomi Sarkkinen. :) Oon ihan supersuper onnellinen jos saadaan tuolta jokin muu kuin nollatulos, se olis meille jo tosi iso saavutus!
Loppuun vielä iloisia uutisia Ayan terveystuloksista, jotka saapuivat viime viikolla. Kyynärät 0/0, lonkat B/B. Eihän ne lonkat parhaat mahdolliset ole, mutta olen silti tosi tyytyväinen näihin tuloksiin. :)
perjantai 23. elokuuta 2013
Ayan kuulumisia ja muuttojännitystä
Ei menny taipparit Ayan kanssa niinku elokuvissa. Ei menny edes niinku treenatessa.
Tosiaan, NOU0 eli hylätty sieltä ihan ansaitusti tuli. Olin kuvitellut, että jos taipparit johonkin kosahtaa, niin laukauksiin tai pupujälkeen, jota ei itse pupulla olla juuri päästy treenaamaan. Mutta ei, hylätty napsahti hakuruudusta, meidän bravuurista ja Ayan lempparista. :--D Aya toimi hakuruudussa oikein hyvin, mutta syystä x ei suostunut ottamaan variksia ylös. Vaikka tuomari ja minä yritettiin sitä lopuksi vielä leikittämällä saada nostamaan varista, niin Aya oli sitä mieltä, että hyi en varmasti koske tohon.
En oikeasti tajua, mistä se tollasen on saanut päähänsä? Pistän osasyyksi valeraskauden, joka on jo reilu kaksi viikkoa Ayaa piinannut, eikä loppua näy. Aiemmin Aya on kuitenkin ihan hyvin hakenut variksia, ei mitään ongelmia. Nyt meillä on edessä variksien hankinta ja niillä treenaus. Ainut vaan, että meillä ei ole pakkasessa yhtään tilaa. Kiitos äiti, joka keräsit 150 litraa mustikoita. :D Oon tänään tai viikonlopun aikana hakemassa pari varista joten täytyypi niillä treenata sen minkä treenaa ja viskata pois. En usko, että kovin moni tuttu ottaisi iloisesti vastaan variksia pakastimeen.
Ilmoitin Ayan Kouvolan taippareihin 21.9, silloin siis uusintayritys!
Mutta, on mulla iloisiakin uutisia! Aya kävi tiistaina virallisessa silmätarkastuksessa sekä lonkka- ja kyynärkuvissa. Silmät ok ja lonkka- ja kyynärkuvat näyttivät kuulemma ihan hyviltä. Tarkempaa arviota lääkäri ei antanut. Nyt vaan jännäillään virallisia tuloksia pari viikkoa!
Aya oli kyllä niin reppana koko päivän rauhoituksen jälkeen. Kroppa sillä toimi ihan kohtalaisesti alkua lukuunottamatta (jolloin käveli naulakkoa päin ja muutenkin vähän pitkin seiniä), mutta pää kävi sitäkin hitaammalla. Sohvalla istuessaan se tuijotti ulos, mutta yhtäkkiä silmät meni kiinni ja koko koira alkoi vaan valua alaspäin. :D Kunnes yhtäkkiä se havahtui ja sama alkoi alusta. Vanhasta muistista se myös ryntäsi Minin luo Minin alkaessa leikkiä, mutta pysähtyi yhtäkkiä ja jäi taas tuijottamaan ulos.
Meidän Turkuun muutto on nyt virallista, sain nimittäin asunnon! En sitä, mitä hehkutin edellisessä postauksessa, vaan Turun Ylioppilaskyläsäätiöltä opiskelija-asunnon. Kyseessä on n. 30 neliöinen yksiö (jossa keittiö yhdellä seinustalla ja oma wc/suihku), jossa on jaettu eteinen toisen yksiön kanssa. Oikein mukavalta vaikutti. Teen siitä sitten huonepostauksen jahka saan sen jonkin näköiseksi! Sänky ja TV-taso on ostettu kirpparilta jo, sohva enää puuttuu. Mitään uutta ei oikeastaan ole tullut ostettua, ainoastaan verhot olisi tarkoitus ostaa Ikeasta uusina ja mahdollisesti päiväpeittokin.
Asunto sijaitsee Harittussa, jossa on kuulemani mukaan Turun parhaat ulkoilumahdollisuudet. Löytyy paljon luontopolkuja ja ulkoilureittejä, eikä merenrantakaan ole kaukana. Kuulostaa siis oikein ihanteelliselta paikalta mulle ja koirille. Jotenkin elämä ihan Turun keskustassa ei houkuttanut alkujaankaan.
Sain eilen opiskelupaikkani ensimmäisen alustavan lukujärjestyksen, eikä näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin kuvittelin! Pahimmat päivät ovat 8.15-16.15, mutta niitä ei montaa siellä ollut. Yllättävän lyhyitäkin päiviä oli, joten eiköhän koirat selviä päivät hyvin kotosalla. Oon tehnyt päätöksen, että ennen kouluun lähtöä ulkoilutan noita ainakin sen puoli tuntia. Josko se Ayakaan ei sitten ihan kaikkia mun tavaroita tuhoaisi. :D
Tosiaan, NOU0 eli hylätty sieltä ihan ansaitusti tuli. Olin kuvitellut, että jos taipparit johonkin kosahtaa, niin laukauksiin tai pupujälkeen, jota ei itse pupulla olla juuri päästy treenaamaan. Mutta ei, hylätty napsahti hakuruudusta, meidän bravuurista ja Ayan lempparista. :--D Aya toimi hakuruudussa oikein hyvin, mutta syystä x ei suostunut ottamaan variksia ylös. Vaikka tuomari ja minä yritettiin sitä lopuksi vielä leikittämällä saada nostamaan varista, niin Aya oli sitä mieltä, että hyi en varmasti koske tohon.
En oikeasti tajua, mistä se tollasen on saanut päähänsä? Pistän osasyyksi valeraskauden, joka on jo reilu kaksi viikkoa Ayaa piinannut, eikä loppua näy. Aiemmin Aya on kuitenkin ihan hyvin hakenut variksia, ei mitään ongelmia. Nyt meillä on edessä variksien hankinta ja niillä treenaus. Ainut vaan, että meillä ei ole pakkasessa yhtään tilaa. Kiitos äiti, joka keräsit 150 litraa mustikoita. :D Oon tänään tai viikonlopun aikana hakemassa pari varista joten täytyypi niillä treenata sen minkä treenaa ja viskata pois. En usko, että kovin moni tuttu ottaisi iloisesti vastaan variksia pakastimeen.
Ilmoitin Ayan Kouvolan taippareihin 21.9, silloin siis uusintayritys!
Mutta, on mulla iloisiakin uutisia! Aya kävi tiistaina virallisessa silmätarkastuksessa sekä lonkka- ja kyynärkuvissa. Silmät ok ja lonkka- ja kyynärkuvat näyttivät kuulemma ihan hyviltä. Tarkempaa arviota lääkäri ei antanut. Nyt vaan jännäillään virallisia tuloksia pari viikkoa!
 |
| Rauhoituspiikki alkoi vaikuttaa.. |
 |
| Lopullinen nuupahtaminen. :D |
Aya oli kyllä niin reppana koko päivän rauhoituksen jälkeen. Kroppa sillä toimi ihan kohtalaisesti alkua lukuunottamatta (jolloin käveli naulakkoa päin ja muutenkin vähän pitkin seiniä), mutta pää kävi sitäkin hitaammalla. Sohvalla istuessaan se tuijotti ulos, mutta yhtäkkiä silmät meni kiinni ja koko koira alkoi vaan valua alaspäin. :D Kunnes yhtäkkiä se havahtui ja sama alkoi alusta. Vanhasta muistista se myös ryntäsi Minin luo Minin alkaessa leikkiä, mutta pysähtyi yhtäkkiä ja jäi taas tuijottamaan ulos.
Meidän Turkuun muutto on nyt virallista, sain nimittäin asunnon! En sitä, mitä hehkutin edellisessä postauksessa, vaan Turun Ylioppilaskyläsäätiöltä opiskelija-asunnon. Kyseessä on n. 30 neliöinen yksiö (jossa keittiö yhdellä seinustalla ja oma wc/suihku), jossa on jaettu eteinen toisen yksiön kanssa. Oikein mukavalta vaikutti. Teen siitä sitten huonepostauksen jahka saan sen jonkin näköiseksi! Sänky ja TV-taso on ostettu kirpparilta jo, sohva enää puuttuu. Mitään uutta ei oikeastaan ole tullut ostettua, ainoastaan verhot olisi tarkoitus ostaa Ikeasta uusina ja mahdollisesti päiväpeittokin.
Asunto sijaitsee Harittussa, jossa on kuulemani mukaan Turun parhaat ulkoilumahdollisuudet. Löytyy paljon luontopolkuja ja ulkoilureittejä, eikä merenrantakaan ole kaukana. Kuulostaa siis oikein ihanteelliselta paikalta mulle ja koirille. Jotenkin elämä ihan Turun keskustassa ei houkuttanut alkujaankaan.
Sain eilen opiskelupaikkani ensimmäisen alustavan lukujärjestyksen, eikä näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin kuvittelin! Pahimmat päivät ovat 8.15-16.15, mutta niitä ei montaa siellä ollut. Yllättävän lyhyitäkin päiviä oli, joten eiköhän koirat selviä päivät hyvin kotosalla. Oon tehnyt päätöksen, että ennen kouluun lähtöä ulkoilutan noita ainakin sen puoli tuntia. Josko se Ayakaan ei sitten ihan kaikkia mun tavaroita tuhoaisi. :D
tiistai 13. elokuuta 2013
Meistä tulee turkulaisia + Mini 7 v!
Ihmeitä näköjään tapahtuu, sillä minä sain kuin sainkin opiskelupaikan! Ja vieläpä siltä alalta, miltä eniten halusinkin. Hain viime kevään yhteishaussa opiskelemaan sekä Kuopioon, että Turkuun ammattikorkeakouluun viittomakielentulkiksi. Kumpaankaan en päässyt, vaan jouduin varasijalle. Luulin pelin olevan jo aivan menetetty, kunnes eilen sain soiton Turun DIAK:sta, että mulla olisikin sinne paikka viittomakielentulkin koulutusohjelmaan! Otin paikan oitis vastaan ja koulu alkaakin sitten jo 26.8. Käynnissä on ollut kova asunnon etsintä, sillä mulla on jonkin verran kriteereitä ollut. Asuntoon pitää saada ottaa koirat, koulun ja ulkoilumaastojen pitää olla melko lähellä, hintaa ei saa olla liikaa. Näiden perusteella on valikoitunut yksi asunto ylitse muiden, ja tätä kyseistä kämppää mennään huomenna katsomaan. Toivottavasti lykästää!
Mini ja Aya tosiaan muuttavat mukanani Turkuun, vaikka kovin mielellään äiti ja isä haluaisivatkin etenkin Minin pitää täällä Orimattilassa. Mutta Mini on mun koirani, joten mun mukaani se lähtee! Yhden viikon joudun olemaan hurtista kuitenkin erossa. Joudun asustamaan Turussa hostellissa 26-30.8, sillä jos tuon haluamani kämpän saan, niin se vapautuu vasta 1.9.
Mutta, on mulla muitakin suuria uutisia kuin Turkuun muutto. Rakas "ihanan lihava" Mini-murmelisti nimittäin täytti lauantaina kokonaiset 7 vuotta! Mini on ollut viime päivät aivan ihanan pirteä ja hassu, selkeästi siis tiedostaa, että nyt on jotain suurta meneillään. :D
Tässä Mini ja kananmuna-mustikka-illallinen silakkakynttilällä:
Siinä missä Mini on ollut pirteä, niin on Aya taas ollut aivan maassa. Neiti on nimittäin valeraskaana. Aya on paisunut kuin pullataikina, ruoka ei oikein maistu ja masennusta on ilmassa. Ulkona se on oma pirteä rämäpää itsensä, mutta sisällä se haluaa vaan kärvistellä kauheaa elämäänsä sohvan nurkassa tai sängyn alla. Toivottavasti oireet alkaisivat pian lievittyä, sillä meillä olisi sunnuntaina edessä taipumuskoe. Tosi hienoa, jos se on silloin yhtä pirteänä kuin nyt. :D
Mini ja Aya tosiaan muuttavat mukanani Turkuun, vaikka kovin mielellään äiti ja isä haluaisivatkin etenkin Minin pitää täällä Orimattilassa. Mutta Mini on mun koirani, joten mun mukaani se lähtee! Yhden viikon joudun olemaan hurtista kuitenkin erossa. Joudun asustamaan Turussa hostellissa 26-30.8, sillä jos tuon haluamani kämpän saan, niin se vapautuu vasta 1.9.
Mutta, on mulla muitakin suuria uutisia kuin Turkuun muutto. Rakas "ihanan lihava" Mini-murmelisti nimittäin täytti lauantaina kokonaiset 7 vuotta! Mini on ollut viime päivät aivan ihanan pirteä ja hassu, selkeästi siis tiedostaa, että nyt on jotain suurta meneillään. :D
Tässä Mini ja kananmuna-mustikka-illallinen silakkakynttilällä:
Siinä missä Mini on ollut pirteä, niin on Aya taas ollut aivan maassa. Neiti on nimittäin valeraskaana. Aya on paisunut kuin pullataikina, ruoka ei oikein maistu ja masennusta on ilmassa. Ulkona se on oma pirteä rämäpää itsensä, mutta sisällä se haluaa vaan kärvistellä kauheaa elämäänsä sohvan nurkassa tai sängyn alla. Toivottavasti oireet alkaisivat pian lievittyä, sillä meillä olisi sunnuntaina edessä taipumuskoe. Tosi hienoa, jos se on silloin yhtä pirteänä kuin nyt. :D
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Treenivideoita
Olen kuvannut tämän ja eilisen treeneistä kolme videota, joita voipi alla ihastella. Videoihin on päässyt esiintymään vain Aya, mutta kyllä Minikin on päässyt tekemään yhtä lailla. Kovin pitkiä treenejä ei olla tehty, kun on ollut niin pirun kuuma.
Markkeeraus. Kerrankin sain äitin viskaamaan damia, niin onnistui tämmöinenkin. Aya markkeerasi hyvin, no problems. Oli kyllä aika helppo, täytyy ehkä enemmän tehdä niitä keskelle peltoa -markkeerauksia.
Linjallelähetys. Tuossa ennen videon alkua oli vähän säätämistä tuon lähetyksen kanssa, joten leikkasin sen pois. Aya ei meinannut kunnolla lähte, joten siirryttiin lähemmäs ja hyvin sujui sen jälkeen.
Taakselähetys. Kaikki sujui kuin oppikirjassa omasta mielestäni, vaikka olisihan tuo saanut nopeammin tuohon luoksetulopillitykseen reagoida.
Taakselähetys. Kaikki sujui kuin oppikirjassa omasta mielestäni, vaikka olisihan tuo saanut nopeammin tuohon luoksetulopillitykseen reagoida.
torstai 25. heinäkuuta 2013
Koeuran korkkaus
Oon vähän myöhässä tämän postauksen kanssa, mutta jotenkin ei ole ollut ollenkaan motivaatiota kirjoittaa. Nyt sitten on tekstiä vähän enemmänkin ja kerrankin ilman kuvia.
Viime lauantaina (22.7) Hyvinkäällä oli WT-koe, jossa sekä minä, että Aya korkattiin meidän ensimmäinen virallinen noutajien rodunomainen koe! Nyt kun rupesin miettimään, niin enpä ole koskaan missään muussakaan lajissa ollut virallisissa kisoissa. Näyttelyssä kerran, mutta eihän sellasta höpölöpöä voi oikein verrata lajiin, johon tarvitsee oikeasti treenata.
Yllättäen mua ei itseäni jännittänyt ollenkaan! Olin vahingossa asennoitunut kokeeseen kuin se olisi epävirallinen. Jotenkin vasta kokeen aikana tajusin, että hei täähän on muuten ihan virallinen koe ja tästä saa virallisen tuloksen. Ihme kyllä mua ei jännitänyt senkään jälkeen, kun olin kyseisen informaation sisäistänyt.
Aloitettiin meidän koeura pohjanoteerauksella: NUO0. Vaikka tulos on huono, aamupäivä sujui oikein mukavasti, ja ongelmat alkoivat vasta iltapäivän puolella. Ensimmäiset kaksi rastia suunnitteli ja tuomaroi Mika Lappalainen. Olin oikein tyytyväinen meidän suorituksiin rasteilla. Ensimmäisellä rastilla oli markkeraus korkeaan horsmikkoon melko lyhyeltä matkalta. Aya teki hyvin töitä ja löysi damin melko nopeasti. Harmillista kyllä Aya pisti kuselle damia palauttaessa (...). Pisteitä tuli 15/20.
Toinen rasti oli melko haastava meille, ei oltu koskaan tehty vastaavaa. Koira lähetettiin samaan horsmikkoon etsimään tyhjää ja koiran etsiessä ohjaajalle tehtiin markkeeraus ja laukaus pellon reunaan. Koira kutsuttiin takaisin etsimästä (tässä sain muutamaan otteeseen kutsua Ayaa, jotta sen sain pois etsintäpuuhista) ja lähetettiin linjalla ohjaajan markkeeraamalle damille. Linjalle lähetys oli aikamoista sähläystä, sillä en saanut Ayan nokkaa haluamaani suuntaan. Lopulta onnistuin mielestäni hyvin ja lähetin Ayan. Aya meni aluksi hyvää linjaa, mutta lähti kuitenkin kaartamaan hieman oikealle. Pillipysäytin sen (pysähtyi hienosti!) ja ohjasin vasemmalle (lähti hienosti oikeaan suuntaan!) ja löysi damin. Olin hieman yllättynyt, että Aya toimi noin hienosti. Pisteitä rastilta tuli 14/20, tuo sählääminen linjallelähetyksessä vähensi pisteitä.
Kaksi viimeistä rastia suunnitteli ja tuomaroi Harri Siven. Tässä vaiheessa päivää Aya oli aivan kauhusta jäykkänä kaikista laukauksista, joten homma kaatui siihen. Olen sitä mieltä, että oikeassa mielentilassa Aya olisi suoriutunut rasteista ja saanut damit ylös. Nyt kuitenkin molemmista tuli nollat. Kolmannella rastilla oli periaatteessa aivan yksinkertainen markkeeraus pellolle, mutta syystä x Aya ei saanut damia ylös. Tämän jälkeen koira tuli lähettää täysin sokkona lähihakuun ojanpätkälle. Ayaa jäi kuitenkin vaivaamaan markkeerauksen dami, enkä saanut sitä ohjattua ojalle.
Neljännes rasti oli myös periaatteessa yksinkertainen ohjaus. Pellon ja metsän rajalla oli dami, jolle koira tuli ohjata. Lähetin Ayan, mutta se ei lähtenyt kunnolla. Otin sen takaisin ja sain luvan lähettää uudelleen. Aya meni hyvin, kävi aivan damin vieressä mutta lähti valumaan liikaa vasemmalle. Yritin ohjata sitä takaisin damille, mutta raukka oli niin sekaisin laukauksista, ettei hommasta tullut yhtään mitään.
Mua harmittaa aivan älyttömästi toi Ayan laukausarkuus. Se olisi ihan mahtava tossa hommassa ilman sitä. Kotonakin kun pellolla treenaillaan, niin se tekee ihan älyttömän hyvin. Ruvetaan taas käymään ampumaradalla siedätyshoidossa, katotaan onko sillä mitään vaikutusta. Lisäksi olen harkinnut oman starttipistoolin ostoa, mutta katsotaan nyt.
Viime lauantaina (22.7) Hyvinkäällä oli WT-koe, jossa sekä minä, että Aya korkattiin meidän ensimmäinen virallinen noutajien rodunomainen koe! Nyt kun rupesin miettimään, niin enpä ole koskaan missään muussakaan lajissa ollut virallisissa kisoissa. Näyttelyssä kerran, mutta eihän sellasta höpölöpöä voi oikein verrata lajiin, johon tarvitsee oikeasti treenata.
Yllättäen mua ei itseäni jännittänyt ollenkaan! Olin vahingossa asennoitunut kokeeseen kuin se olisi epävirallinen. Jotenkin vasta kokeen aikana tajusin, että hei täähän on muuten ihan virallinen koe ja tästä saa virallisen tuloksen. Ihme kyllä mua ei jännitänyt senkään jälkeen, kun olin kyseisen informaation sisäistänyt.
Aloitettiin meidän koeura pohjanoteerauksella: NUO0. Vaikka tulos on huono, aamupäivä sujui oikein mukavasti, ja ongelmat alkoivat vasta iltapäivän puolella. Ensimmäiset kaksi rastia suunnitteli ja tuomaroi Mika Lappalainen. Olin oikein tyytyväinen meidän suorituksiin rasteilla. Ensimmäisellä rastilla oli markkeraus korkeaan horsmikkoon melko lyhyeltä matkalta. Aya teki hyvin töitä ja löysi damin melko nopeasti. Harmillista kyllä Aya pisti kuselle damia palauttaessa (...). Pisteitä tuli 15/20.
Toinen rasti oli melko haastava meille, ei oltu koskaan tehty vastaavaa. Koira lähetettiin samaan horsmikkoon etsimään tyhjää ja koiran etsiessä ohjaajalle tehtiin markkeeraus ja laukaus pellon reunaan. Koira kutsuttiin takaisin etsimästä (tässä sain muutamaan otteeseen kutsua Ayaa, jotta sen sain pois etsintäpuuhista) ja lähetettiin linjalla ohjaajan markkeeraamalle damille. Linjalle lähetys oli aikamoista sähläystä, sillä en saanut Ayan nokkaa haluamaani suuntaan. Lopulta onnistuin mielestäni hyvin ja lähetin Ayan. Aya meni aluksi hyvää linjaa, mutta lähti kuitenkin kaartamaan hieman oikealle. Pillipysäytin sen (pysähtyi hienosti!) ja ohjasin vasemmalle (lähti hienosti oikeaan suuntaan!) ja löysi damin. Olin hieman yllättynyt, että Aya toimi noin hienosti. Pisteitä rastilta tuli 14/20, tuo sählääminen linjallelähetyksessä vähensi pisteitä.
Kaksi viimeistä rastia suunnitteli ja tuomaroi Harri Siven. Tässä vaiheessa päivää Aya oli aivan kauhusta jäykkänä kaikista laukauksista, joten homma kaatui siihen. Olen sitä mieltä, että oikeassa mielentilassa Aya olisi suoriutunut rasteista ja saanut damit ylös. Nyt kuitenkin molemmista tuli nollat. Kolmannella rastilla oli periaatteessa aivan yksinkertainen markkeeraus pellolle, mutta syystä x Aya ei saanut damia ylös. Tämän jälkeen koira tuli lähettää täysin sokkona lähihakuun ojanpätkälle. Ayaa jäi kuitenkin vaivaamaan markkeerauksen dami, enkä saanut sitä ohjattua ojalle.
Neljännes rasti oli myös periaatteessa yksinkertainen ohjaus. Pellon ja metsän rajalla oli dami, jolle koira tuli ohjata. Lähetin Ayan, mutta se ei lähtenyt kunnolla. Otin sen takaisin ja sain luvan lähettää uudelleen. Aya meni hyvin, kävi aivan damin vieressä mutta lähti valumaan liikaa vasemmalle. Yritin ohjata sitä takaisin damille, mutta raukka oli niin sekaisin laukauksista, ettei hommasta tullut yhtään mitään.
Mua harmittaa aivan älyttömästi toi Ayan laukausarkuus. Se olisi ihan mahtava tossa hommassa ilman sitä. Kotonakin kun pellolla treenaillaan, niin se tekee ihan älyttömän hyvin. Ruvetaan taas käymään ampumaradalla siedätyshoidossa, katotaan onko sillä mitään vaikutusta. Lisäksi olen harkinnut oman starttipistoolin ostoa, mutta katsotaan nyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)